Andienhirvet

Andienhirvet
Chilenhirvi (Hippocamelus bisulcus).
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo:	Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo:	Peurat Capreolinae
Suku:	Andienhirvet Hippocamelus Leuckart, 1816
Lajit
Andienhirvi eli guemuli (Hippocamelus antisensis) Chilenhirvi (Hippocamelus bisulcus)
Katso myös
Andienhirvet Wikispeciesissä   Andienhirvet Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Andienhirvet^[1] (Hippocamelus) on hirvieläinten heimoon kuuluva sorkkaeläinsuku. Niitä tavataan vain Etelä-Amerikassa, ja sukuun kuuluu vain kaksi nykyisin elävää lajia, andienhirvi eli guemuli (Hippocamelus antisensis) ja chilenhirvi (H. bisulcus). Niillä on tukevahko vartalo ja verrattain lyhyet jalat. Ne elävät kesällä korkealla vuoristossa, mutta laskeutuvat syksyisin alemmas ja viettävät talvet suojaisissa metsäisissä laaksoissa. Tavallisesti ne laiduntavat pienissä, 3–14 yksilön ryhmissä. Andienhirvi esiintyy Perussa ja Boliviassa, chilenhirvi taas Chilessä ja Argentiinassa. Märehtijöinä ne ovat kasvinsyöjiä, joiden ravinto koostuu pääosin ruohovartisista kasveista ja pensaiden lehdistä, silmuista ja versoista sekä jäkälästä.

Andienhirvi luetaan nykyisin uhanalaisuusluokituksessa vaarantuneeksi ja chilenhirvi erittäin uhanalaiseksi.^[2]

Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus suvun uudeksi suomenkieliseksi nimeksi oli ”hemulit”^[3] (esp. huemul), mutta suomen kielen lautakunnan mielestä tällainen sana muistuttaa lempi- tai jopa pilkkanimeä eikä herätä mielikuvaa nisäkkäännimestä.^[4]

1. ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 73. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4
2. ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 30.6.2009.
3. ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Arkistoitu 9.12.2011. Viitattu 30.3.2011.
4. ↑ Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.