Anosognosia eli sairaudentunnottomuus on neuropsykiatrinen oire, josta kärsivä ei tiedosta neurologista häiriötään tai psykiatrista sairauttaan.[1][2] Kyvyttömyyttä tunnistaa oireitaan voivat aiheuttaa eri sairauksista, vammoista tai myrkytyksistä johtuvat aivotoiminnan häiriöt tai aivojen rappeumamuutokset.[3] Termiä "anosognosia" käytti tiettävästi ensimmäisenä neurologi Joseph Babinski viitatessaan vuonna 1914 tapauksiin, joissa vasemmanpuoleisesta halvauksesta kärsineillä potilailla esiintyi tiedostamattomuutta tilanteesta.[1]
Anosognosiaa esiintyy vähintään puolilla skitsofreenikoista ja noin 40 %:lla kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivistä. Sairaudentunnottomuus voi aiheuttaa hoitovastaisuutta ja johtaa määrätyn lääkityksen laiminlyömiseen. Anosognosia esiintyy myös suurimmalla osalla Alzheimerin tautia sairastavista.[3] Lievään kognitiiviseen heikentymiseen sairaudentunnottomuus liittyy 60 %:ssa tapauksista.[1] Aivoverenkiertohäiriöpotilaista keskimäärin 30 %:lla esiintyy puutteellista oireiden tiedostamista. Puutteellinen oiretiedostus heikentää aivoverenkiertohäiriön ennustetta hidastamalla hoitoon hakeutumista.[4] Anosognosiaa on pidetty yleisempänä vasemman- kuin oikeanpuoleisissa halvauksissa.[3] Muita sairauksia ja tilanteita, joissa sairaudentunnottomuutta esiintyy, ovat muiden muassa anoreksia[2], Huntingtonin tauti, tapaturmaiset vammautumiset, häkämyrkytys, aivokasvaimet ja aivokuume.[3]
Sairaudentunnottomat ihmiset saattavat peitellä oireitaan ja keksiä niille vaihtoehtoisia selityksiä. Sairaudentunnottomuus voi myös olla osittaista, jolloin sairastunut henkilö tunnistaa osan oireistaan, mutta ei koko oirekirjoa.[3] Anosognosia on eri asia kuin kieltäminen psykologisena puolustusmekanismina.[1] Äärimmäisen harvinaisena anosognosian muotona tunnetaan Antonin oireyhtymä, jossa ihminen ei tiedosta sokeuttaan.[3]