β2-agonistit on lääkeryhmä, jota käytetään astman ja muiden keuhkosairauksien hoitoon. Ne vaikuttavat β2-reseptoreihin.
β2-agonistit on kehitetty adrenaliinista, ja ne ovat tehokkaimpia lääkkeitä korjaamaan keuhkoputkien sileän lihaksen supistumista. Inhaloitavat β2-agonistit, kuten nopeavaikutteiset fenoteroli, formoteroli, salbutamoli, terbutaliini ja pitkävaikutteiset formoteroli ja salmeteroli vaikuttavat suoraan hengitysteiden sileään lihakseen. Niiden vaikutus on voimakas, vaikka inhaloitu annos on pieni.[1]
Lievässä astmassa pyritään välttämään β2-agonistien käyttöä, sillä niiden jatkuva käyttö saattaa huonontaa lääkevastetta. Pitkävaikutteiset β2-agonistien kanssa on käytettävä samalla tulehduslääkitystä. Kerta-annokset pyritään pitämään pienenä ja näin yleensä haittavaikutukset, kuten lihasvapina ja sydämentykytys, jäävät pienemmäksi.[1]
Lievää astmaa ja keuhkoputkien hyperreaktiivisuutta on erityisesti kestävyysurheilijoilla enemmän kuin tavallisilla ihmisillä. Sen hoitoa vaikeuttaa dopingsäännöt, sillä suurina annoksina otettavat β2-agonistit ovat kiellettyjä sekä harjoitus- että kilpailukaudella. Osa hengitettävistä aineista ovat sallittuja, jos urheilijalla on todettu astma.[2] β2-agonisteja käytetään myös dopingaineina niiden hengitysteitä rentouttavan ja anabolisten vaikutusten takia.[3] β2-agonistien vaikutus suorituskykyyn on kuitenkin kyseenalainen.[4]