Camarguenhevonen

Camarguenhevonen
Tyyppi:	kevyt lämminverinen
Alkuperä ja nimet
Alkuperämaa:	Ranska
Polveutuminen:	paikalliset alkukantaiset hevoset, berberihevonen
Rodun syntyaika:	esihistoriallinen
Kantakirja perustettu:	1967
Esiintyminen ja käyttö
Käyttötarkoitus:	ratsu, kuormajuhta
Tärkeimmät alueet:	Ranska (noin 6 000 yksilöä)
Merkitys Suomessa:	marginaalinen
Ominaisuudet
Korkeus:	noin 135–150 cm
Värit:	aina kimo
Infobox OK

Camarguenhevonen on ranskalainen hevosrotu. Se on pienikokoinen ja jalostumaton ratsu, väriltään aina kimo. Rotu rekisteröitiin vuonna 1967, jolloin sille perustettiin kantakirja.

Camarguenhevosen tarkasta polveutumisesta ei ole varmuutta, mutta sitä pidetään yhtenä maailman vanhimmista hevosroduista. Se on todennäköisesti elänyt Etelä-Ranskassa Camarguen alueella Rhône-joen suistossa hyvin kauan. Se muistuttaa Lascaux'n luolien seinämaalauksissa kuvattuja noin 15 000–17 000 vuotta sitten eläneitä hevosia. Kaakkois-Ranskasta löydetyt vieläkin vanhemmat hevosen luurangot saattavat olla camarguenhevosten esi-isien jäännöksiä.

Vaikka camarguenhevonen on ponikokoinen, säkäkorkeudeltaan noin 135–150 cm, se luokitellaan hevoseksi ja se jaksaa kantaa aikuista ratsastajaa. Väriltään se on aina ruunikkona tai mustana syntyvä kimo. Camarguenhevosia käytetään perinteisesti lähinnä ratsuina ja kuormahevosina, nykyään myös esimerkiksi kouluratsastuksessa, valjakkoajossa ja sirkuksessa.

Camarguenhevosen käyttöhistoriasta on merkkejä jo antiikin ajalta. Sitä käytettiin 1100-luvulle satunnaisesti taisteluissa ja sodissa. Tämän jälkeen rotu palveli Camarguen asukkaita aina työssä, esimerkiksi viljanpuinnissa, ajohevosena tai karjan parissa työskenneltäessä ratsuna. Tällöinkin hevoset päästettiin työn jälkeen puoliksi vapaiksi. Ranskan hevosjaloustusseurat ovat historiansa aikana aloittaneet lukuisia sittemmin kaatuneita jalostusohjelmia, joiden tarkoituksena oli kasvattaa camarguenhevosen kokoa risteyttämällä siten, että siitä olisi saatu sopiva sotaratsuksi.

Nykyisin rodun ominaisuuksia varjellaan omaleimaisena osana Camarguen luontoa. Alueelle perustettiin vuonna 1970 luonnonsuojelualue turvaamaan muiden muassa juuri camarguenhevosen elinoloja. Muita alueen tunnusmerkillisiä lajeja ovat camarguenkarja ja vaaleanpunainen flamingo.

Camarguenhevonen elää edelleen puolivilleinä laumoina (manades) karulla ja soisella suistoalueella. Tammat synnyttävät varsansa ilman ihmisten apua. Varsat polttomerkitään vuoden ikäisinä ja jalostukseen kelpaamattomat orivarsat ruunataan kolmen vuoden ikäisinä. Niistä laumojen vartijat (gardians) valitsevat ja kesyttävät työssään tarvitsemansa ratsut. Vain parhaat oriit saavat jäädä jatkamaan sukuaan laumoihin. Melko eristyneistä oloista johtuen rotu on säilynyt puhtaana.

Kesytettyjä camarguenhevosia pidetään hyväluonteisina ja vireinä käyttöhevosina. Niitä käytetään lähinnä ratsuina mutta jonkin verran myös kuormahevosina. Rodun edustajat kehittyvät hitaasti ja ovat täysikasvuisia vasta 6-vuotiaana, mutta toisaalta camarguenhevonen on hyvin pitkäikäinen.

Vuonna 2004 Ranskassa arvioitiin olevan noin 6 000 rotupuhdasta camarguenhevosta. Suomessa camarguenhevosten määrä on toistaiseksi pieni.