Daqin

Daqin (kiin. 大秦, pinyin: Dàqín, Wade–Giles: Ta⁴-ch'in²; vaihtoehtoisia translitteraatioita Tachin, suomenkielisessä kirjallisuudessa joskus myös Ta-Tšin^[1]) on vanha kiinalainen nimitys, jolla yleensä tarkoitettiin Rooman valtakuntaa tai asiayhteydestä riippuen Lähi-itää, varsinkin Syyriaa.^[2] Se tarkoittaa sananmukaisesti "Suurempaa Kiinaa", sillä Qin oli Kiinan keisarikunnan perustanut dynastia, josta Kiina on myös saanut nimensä. Historioitsija John Fosterin esittämän määritelmän mukaan Daqin oli yhtä kuin "Rooman valtakunta, tai pikemminkin se ainoa osa siitä, jonka kiinalaiset tunsivat, Syyria."^[3] Kiinalaisissa lähteissä sen pääkaupungiksi mainitaan vaihdelleen Antiokia tai Konstantinopoli, mutta itse Rooman kaupunkia ei missään selvästi mainita. Kiinalaisissa lähteissä kuvaillaan Daqinin lakeja, sikäläisiä tapoja, pukuja ja rahoja. Tang-dynastian ajoista (618–907) Daqinin sijasta alettiin käyttää nimeä Fulin (kiin. 拂菻), minkä Friedrich Hirth ja muut tutkijat ovat selittäneet tarkoittavan Itä-Rooman valtakuntaa eli Bysanttia.^[4][4] Nimi Daqin yhdistettiin usein myös Kiinassa Tang-dynastian aikana asuneisiin syyriankielisiin nestoriolaisiin kristittyihin. Toisaalta varhaisten kiinalaisten käsitys Daqinista saattoi helposti sekaantua myös heidän vanhoihin myytteihinsä kaukaisesta lännestä.^[5]

Kiinalaisissa lähteissä mainitaan myös useiden roomalaisten lähetystöjen saapuneen Kiinaan, ensimmäisen kerran vuonna 166 ja jatkuen 200-luvulla. Näiden varhaisten lähetystöjen mainitaan saapuneen meriteitse Etelä-Kiinan meren yli kiinlaiseen Jiaozhin provinssiin, nykyiseen Pohjois-Vietnamiin. Arkeologiset löydöt kuten roomalaiset rahat todistavat roomalaisten ja Kaakkois-Aasian välisistä kauppasuhteista. Myöhemmin, 600-luvulta 1000-luvulle saakka, Bysantin lähetystöjen mainitaan saapuneen Kiinaan maateitse Silkkitietä pitkin, kuten muidenkin eurooppalaisten. Bysantin kreikkalaisia tiedetään olleen mongoli­hallitsija Kublai-kaanin (1260–1294) hovissa Khanbaliqissa (Pekingissä), kun taas vuosina 1368–1398 hallinnut keisari Hongwu, Ming-dynastian perustaja, lähetti ainakin yhden kirjeen Bysantin keisari Johannes V Palaiologokselle.

1. ↑ Arnold J. Toynbee: Kulttuurimme koetuksella. Suomentanut Hollo, J. A.. Helsinki: Pellervo-seura, 1950.
2. ↑ Philip Jenkins: The Lost History of Christianity: the Thousand-Year Golden Age of the Church in the Middle East, Africa, and Asia – and How It Died, s. 64–68. New York: Harper Collins, 2008. ISBN 978-0-06-147280-0
3. ↑ John Foster: The Church in T'ang Dynasty, s. 3. Society for Promoting Christian Knowledge, 1939.
4. ↑ ^{a b} Jerome S. Arkenberg: East Asian History Sourcebook: Chinese Accounts of Rome, Byzantium and the Middle East, c. 91 B.C.E. - 1643 C.E. Fordham University, 1885. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
5. ↑ Edwin G. Pulleyblank: The Roman Empire as Known to Han China. Journal of the American Oriental Society, 1999, 119. vsk, nro 1, s. 77–79.