Dimerkaproli

Dimerkaproli
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2,3-bis(sulfanyyli)propan-1-ol
Tunnisteet
CAS-numero	59-52-9
ATC-koodi	V03AB09
PubChem CID	3080
DrugBank	DB06782
Kemialliset tiedot
Kaava	C3H8OS2
Moolimassa	124,225
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Synonyymit	2,3-dimerkaptopropanoli British anti-Lewisite (BAL)
Fysikaaliset tiedot
Tiheys	1,239 g/cm³
Kiehumispiste	140 °C [1]
Liukoisuus veteen	8,7·104 mg/l[1]
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	?
Metabolia	?
Puoliintumisaika	?
Ekskreetio	?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus
Antotapa	Intramuskulaarinen

Dimerkaproli eli BAL (engl. British Anti-Lewisite), jonka molekyylikaava on C₃H₈OS₂ on lääkeaine ja lewisiitin vastamyrkky^[1][2]. Englantilaisen Boots-yhtymän valmistamaa tuotetta on myyty 5% konsentraationa, jossa oli 50 mg dimerkaprolia/ml. Lääke annetaan injektiona, koska se ei imeydy suun kautta annettuna.^[1][3] Lääkettä voidaan käyttää raskasmetallien aiheuttamiin myrkytystiloihin^[4]. Sillä hoidetaan lyijymyrkytystä^[5] ja lisäksi se voi kelatoida ainakin arsenikkia, elohopeaa, kultaa, antimonia ja muutamaa muutakin metallia pois elimistöstä^[1]. Vaikka se poistaa myös kadmiumia, kadmium kuitenkin kerääntyy munuaiseen joten dimerkaprolia ei tulisi käyttää kadmiummyrkytyksen hoidossa^[1]. Vuodelta 1960 olevan Ilmari Vartiaisen Lääkeaineopin (Farmakologia) mukaan, tyypillinen elohopeamyrkytys on voinut aiheutua elohopeaan liittyvästä lääkekäytöstä. Elohopeaa on käytetty monen muun hoitoaiheen ohella diureettina.^[6] Dimerkaprolin moolimassa on 124,225 g/mol ja CAS-numero 59-52-9.

Dimerkaproli on WHO:n listalla yhteiskunnalle tärkeimmistä lääkkeistä.^[7]

Dimerkaproli on itsekin myrkyllistä suurina annoksina. Sen intramuskulaarinen LD50-arvo rotalle on noin 105 mg/kg ja intraperitonaalisesti 140 mg/kg.^[1]

1. ↑ ^{a b c d e f g} Dimercaprol DrugBank. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)
2. ↑ Drugs.com: dimercaprol (englanniksi) Viitattu 1.1.2016.
3. ↑ 1976 Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica '76: s. 158
4. ↑ 1976 Lääkevalmisteet - Pharmaca Fennica '76: s. 269
5. ↑ Hannu Komulainen ja Jouko Tuomisto: Metallit ja metalloidit: Lyijy (pdf) (s. 1066-1069) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
6. ↑ Vartiainen, I., 1960: s. 163
7. ↑ WHO Model List of Essential Medicines (pdf) lokakuu 2013. World Health Organization. Viitattu 31.12.2015. (englanniksi)