Doksografia (kreikkaa: δόξα, doksa, 'mielipide', 'näkökulma'; γράφειν, grafein, 'kirjoittaa', 'kuvata') on termi, jota käytetään erityisesti klassisen ajan historioitsijoiden ja filosofien teoksista, jotka kuvaavat edeltäneiden filosofien ja tieteilijöiden ajatuksia.
Termin doksografia on kehittänyt saksalainen klassisen kirjallisuuden tutkija Hermann Alexander Diels. Se esiintyy hänen teoksessaan Doxographi Graeci (1879) latinankielisenä uudissanana. Teos sisälsi koko tunnetun doksografisen aineiston antiikin ajalta. Myöhemmin sanaa alettiin käyttää myös yleisemmin antiikin kirjoittajien näkemyksiä koskevista yleiskatsauksista.[1]