EDSAC

EDSAC (akronyymi sanoista Electronic Delay Storage Automatic Calculator) oli varhaisia tallennetun ohjelman tietokoneita.^[1] Se oli ensimmäinen toimiva Von Neumannin arkkitehtuurin mukainen laite. Sen kehitti Maurice Vincent Wilkesin johtama työryhmä Cambridgen yliopistossa Englannissa vuosina 1946–1949.^[2][3] Tietokoneen ohjelmointiin liittyviä ratkaisuja kuvattiin Wilkesin, David Wheelerin ja Stanley Gillin vuoden 1951 teoksessa Preparation of Programs for Electronic Digital Computers.^[4]

EDSAC sisälsi merkittävän ratkaisun käyttää elohopeaa sisältäviä säiliöitä tietokoneen muistin rakentamiseen.^[5] Wilkes rakennutti elohopeasäiliön koemallin ja asetti kellotaajuudeksi 500 kHz. Muistin kooksi valittiin 32 säiliötä. Syksyllä 1948 kaikki säiliöt alkoivat olla toimintakunnossa ja myös aritmeettinen yksikkö toimi. Toukokuussa 1949 EDSAC oli valmis.

Alexander Douglas kirjoitti vuonna 1952 osana väitöskirjaansa ihmisten ja tietokoneiden vuorovaikutuksesta EDSAC:lle ristinollapelin OXO. Pelin pelaaminen tapahtui osoittamalla siirto tietokoneeseen kytketyllä numerovalintakiekolla. Tulostus tapahtui tietokoneen oskilloskooppinäytölle. Ohjelmaa pidetään maailman ensimmäisenä graafisena tietokonepelinä. Se oli myös yksi ensimmäisiä tekoälyä käyttäviä sovelluksia.^[6][7]

1. ↑ EDSAC History National Museum of Computing. Arkistoitu 26.4.2019. Viitattu 4.9.2017.
2. ↑ Edsac 1949^{[vanhentunut linkki]} Xtimeline
3. ↑ John von Neumann and von Neumann Architecture for Computers (1945)^{[vanhentunut linkki]} Barney J. Cabrera
4. ↑ Maurice V. Wilkes amturing.acm.org. Viitattu 3.9.2019. (englanniksi)
5. ↑ Edsac Computerhistory.org
6. ↑ https://history-computer.com/ModernComputer/Software/OXOgame.html (Arkistoitu – Internet Archive)
7. ↑ https://www.lifewire.com/oxo-aka-noughts-and-crosses-729624