Englanninkitara

Englanninkitara eli englantilainen kitara (engl. English guitar, ransk. guitare angloise) on sisterin sukuinen tasa- tai vain hieman kuperapohjainen näppäilysoitin, jossa on kuusi kieliparia (joista kaksi alimmaista yksikuoroisia eli soittimessa yhteensä 10 kieltä), liikuteltava kielisilta ja yleensä 12 metallista kiinteää otenauhaa. Soittimen tavanomainen viritys on c–e–g–c′–e′–g′. Englanninkitara oli suosionsa huipulla kotimaassaan Isossa-Britanniassa noin vuosina 1750–1810 eli ennen kuin kuusikielinen (espanjalainen) kitara syrjäytti sen.

Englanninkitaran pohjalta on kehittynyt portugalinkitara, jota käytetään edelleen fadolaulun säestyssoittimena.