Feistel-salaus

Feistel-salaus on 1970-luvun alussa julkaistu salausmenetelmä. 1960-luvun lopulla Horst Feistel ja Walt Tuchman työskentelivät IBM:n tietokoneille tarkoitetussa salausprojektissa nimeltä Lucifer. Projektissa syntyi myös lohkosalausalgoritmi, jonka nimi on Lucifer. Luciferista tehtiin useita patentteja, jotka ovat kaikki vanhentuneet. Useimmat lohkosalausmenetelmät ovat Feistel-verkkoja, jossa lohko jaetaan kahteen osaan L ja R. Feistel-rakenteessa samaa perusalgoritmia käytetään salaukseen ja purkamiseen. Rakenne perustuu useista kierroksista, joissa selkotekstiä käsitellään. Joka kierroksella on korvausaskel, jota seuraa permutaatioaskel.^[1][2] Feistelin verkko on tapa muodostaa käännettävä funktio ei-käännettävistä komponenteista. Korvaus-permutaatio -verkko ja Feistelin verkko käyttävät kierrosfunktioita, mutta Feistelin verkossa niiden ei tarvitse olla invertoitavia.^[3]

Salauskierros kuvataan muodossa:^[3]

${\displaystyle L_{i}=R_{i-1}}$

${\displaystyle R_{i}=L_{i-1}\oplus \mathrm {f_{i}} (R_{i-1}),}$

.. jossa ${\displaystyle \oplus }$ tarkoittaa XOR-funktiota.

1. ↑ Schneier; Bruce: Applied Cryptography. (2nd edition) Wiley. ISBN 0-471-11709-9 (englanniksi)
2. ↑ Avi Kak: Lecture 3: Block Ciphers and the Data Encryption Standard (PDF) engineering.purdue.edu. 16.1.2024. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
3. ↑ ^{a b} Jonathan Katz & Yehuda Lindell: Introduction to Modern Cryptography, s. 170-172. Chapman & Hall/CRC, 2008. (englanniksi)