Flufenatsiini
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
2-[4-[3-[2-(trifluorimetyyli)- 10H-fenotiatsin-10-yyli]propyyli]- piperatsin-1-yyli]etanoli | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N05 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C22H26N3F3OS |
Moolimassa | 437,523 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 40–50 % |
Metabolia | hepaattinen |
Puoliintumisaika | 15–30 h |
Ekskreetio | biliaarinen/fekaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
reseptilääke |
Antotapa | oraalinen, intramuskulaarinen |
Flufenatsiini on tyypillinen antipsykoottinen lääke eli neurolepti, joka tuli markkinoille vuonna 1959. Flufenatsiinia käytetään muun muassa skitsofrenian, vaikeiden psykoosien ja akuuttien maanisten vaiheiden hoidossa bipolaarista mielialahäiriötä sairastavilla. Flufenatsiinia käytetään ennen kaikkea pitkäaikaishoitona.[1]
Flufenatsiini kuuluu fentiatsiiniryhmän piperatsiiniluokkaan ja on vaikutukseltaan erittäin voimakas. Flufenatsiini on haloperidolia voimakkaampi ja jopa 50–70 kertaa voimakkaampi kuin klooripromatsiini.
Flufenatsiinia käytetään ensisijaisesti vaikean skitsofrenian hoidossa potilailla, jotka eivät reagoi muihin, yleisemmin käytettyihin skitsofrenialääkkeisiin. Flufenatsiini annostellaan tavallisesti pitkävaikutteisina intramuskulaarisina (lihaksensisäisinä) pistoksina 2–3 viikon välein, ja hoito aloitetaan aina lähes poikkeuksetta sairaalassa, jotta optimaalinen annostus ja mahdolliset haittavaikutukset saadaan tarkasti selville.
Yhden flufenatsiini-injektion vaikutusaika on tavallisesti 3–4 viikkoa.[1]