Ghatam

Ghatam on eteläintialaisen taidemusiikin toiseksi käytetyin rytmisoitin, joka usein täydentää mridangam-rumpua karnaattisen musiikin konserteissa ja levytyksissä. Ghatam on rakenteeltaan savesta ja rautajauheesta muovattu, poltettu pyöreäpohjainen ruukku,^[1] jonka suuaukko on hieman maaseudulla veden säilyttämiseen käytettävän ruukun (ghaata) suuaukkoa kapeampi. Ghatam on aina valmistettu soimaan jossain tietyssä äänenkorkeudessa – ammattimaisella ghatam-rumpalilla onkin hallussaan useita erikokoisia ruukkuja, joista hän valitsee esiintyjän äänialan (käytännössä esityksen perussävelen = shadźam l. "SA") mukaan sopivan soittimen. Ghatam-rumpuja on rakenteeltaan kahdenlaisia; ohuita harrastelijoille ja paksuseinäisiä (seinämän paksuus n. 2–3 cm) ammattikäyttöön.

Ghatamia soitetaan joko sylissä pitäen tai nykyisin joskus chuttan kaltaisella alustalla käyttäen molempien käsien sormenpäitä, ranteita ja kynsiä useimmiten niin, että vasen käsi soittaa rummun pohjaa ja oikea hallitsee rummun suuta ja tasaista yläosaa. Sylissä pidettäessä ghatamin suu on joskus vasten soittajan vatsaa, jonka avulla soittimesta lähtevien sävelten korkeutta voidaan vaihdella. Ghatamin asentoa muutetaan joskus soiton kuluessa, ja toisinaan soitin jopa heitetään ilmaan kappaleen loppukliimaksin aikana ja otetaan kiinni tai annetaan pudota maahan rytmin viimeisellä iskulla. Ghatam instrumenttina antaa rytmisoittajalle mahdollisuuden virtuoosiseen esitykseen.

Ghatamin sukuisia soittimia käytetään intialaisessa kansanmusiikissa ainakin Rajasthanissa, Kashmirissa ja Keralassa.

1. ↑ Ghatam (myös ääninäyte) Tarang. Arkistoitu 11.11.2017. Viitattu 10.11.2017.