Haamilaiset

Haamilaiset on raamatullisessa kulttuuriperinnössä se kansojen joukko, jonka kantaisä on Nooan poika Haam. Perinteisen käsityksen mukaan tähän joukkoon kuuluivat lähinnä Afrikan mustat kansat. Haamilaisiin kansoihin liittyvät haamilaiset kielet.

Vanhastaan on kaikkia afrikkalaisia pidetty haamilaisina. Käsitys perustuu Raamatun Kansojen tauluun, jonka mukaan Haamilla oli neljä poikaa, Kus, Misraim, Put ja Kanaan. Kolme ensin mainittua olivat juutalaisten mukaan kuusilaisten, egyptiläisten ja libyalaisten kantaisiä.^[1] Kutakuinkin näitä vastaavia kuušilaisia, egyptiläisiä ja berberikieliä on pidetty haamilaisten kielten alaryhminä. Tuon ajan Lähi-idässä ei tunnettu Saharan eteläpuolista Afrikkaa, joten oletettiin kaikkien afrikkalaisten kuuluvan kyseisiin kansoihin. Kanaan taas oli raamatullisten, valkoihoisten kanaanilaisten kantaisä, vaikka todellisuudessa kanaanilaiset kielet kuuluivat seemiläisiin kieliin.

Raamatun vedenpaisumuskertomuksen mukaan Haam rikkoi isäänsä vastaan, mutta hänen veljensä Seem ja Jafet korjasivat asian. Kun Haam vielä oli nuorin Nooan pojista, on tämän kohdan perusteella niin kristityssä kuin islamilaisessa maailmassa pidetty rotuopeissa afrikkalaisia, käytännössä mustia, muita alempiarvoisina. Raamatun mukaan Haamin rikkomuksesta ei kuitenkaan jostain syystä rangaistu häntä vaan hänen poikaansa Kanaania, jonka Nooa määrää orjuuteen, ja sitten nimenomaan Seemin orjaksi.^[2] Tämä on kirjoittajien tapa perustella israelilaisten suorittamaa kanaanilaisten orjuuttamista, vaikka nykyisen käsityksen mukaan kanaanilaisetkin kuuluivat seemiläisiin kansoihin. Myöhemmin sillä kuitenkin perusteltiin nimenomaan Afrikan mustien viemistä orjuuteen sekä Lähi-itään että Amerikkaan. Näin siis, vaikka mustista afrikkalaiskansoista vain harvat ovat vanhan kielitieteellisen määritelmän mukaan haamilaisia, ja vaikka nämä haamilaiset kansat eivät juuri joutuneet orjakaupan kohteeksi. Tämä raamatullinen perustelu orjuudelle oli käytössä vielä Yhdysvaltain sisällissodan aikaan.

Myös toisenlainen näkemys haamilaisuudesta oli yleinen Euroopassa keskiajalta lähtien. Sen mukaan haamilaisia olivat nimenomaan Afrikan pohjoisosan kansat, sekä mustat että valkoiset, joita voitiin pitää muita afrikkalaisia kehittyneempinä ja samalla läheisempinä seemiläisiä ja eurooppalaisia kansoja. Tämä määritelmä yleistyi eurooppalaisten tultua enemmän kosketuksiin eteläisempien mustien afrikkalaisten, erityisesti nigeriläis-kongolaisten ja bantujen, kanssa. Tähän liittyvän ns. haamilaisen teorian mukaan pääasiassa Pohjois-Afrikasta kotoisin olleet haamilaiset olivat jopa luonnollisia johtajia Afrikan alkukantaisemmille kansoille.

Hal Lindseyn näkemyksen mukaan myös aasialaiset, mongolit ja kiinalaiset olisivat lähtöisin Haamista.^[3]

Vaikka sanottu käsitys kansojen alkuperästä ei vastaa nykyaikaista käsitystä sen puoleen ihmisen syntyhistoriasta kuin kulttuurien alkuperästäkään, esiintyy nimitystä haamilainen jonkin verran kielitieteessä ja antropologiassa tarkoittamassa eräitä pohjois- ja itäafrikkalaisia kansoja. Aiempaa käsitettä haamilaiset kielet ollaan nykyään hylkäämässä; tähän perustunutta laajempaa käsitettä seemiläis-haamilaiset kielet vastaa afroaasialaiset kielet. Haamilaisiksi kieliksi on aikaisemmin luokiteltu tämän kielikunnan muut alaryhmät paitsi seemiläiset kielet.

1. ↑ 1. Moos. 10:6–20
2. ↑ 1. Moos. 9:18–27
3. ↑ Hal Lindsey: 1948 Vuosi, jolloin loppu alkoi, s. 103. Kuva ja Sana, 2003.