Hautajaisvaakuna

Hautajaisvaakuna (myös hautaus- tai hautavaakuna;^[1] ruots. begravningsvapen) on aateliin kuuluneiden miesten hautajaismenoissa lähinnä Ruotsin suurvalta-aikana käytetty vaakuna.^[2] Vaakunat ja vaakunasarjat olivat hautajaiskulkueessa näkyvästi esillä, ja näkyvyyden varmistamiseksi ne olivat usein pitkien tankojen päässä. Vainajan omaa vaakunaa (ns. päävaakuna) kannettiin surulipun kanssa arkun edessä, hänen esi-isiensä vaakunoita (ns. esipolvivaakunat) puolestaan arkun molemmilla puolilla.^[3]

Mikäli haudattavana oli aatelissuvun viimeinen miespuolinen jäsen, hautajaisiin tehtiin usein myös erityinen vaakuna, joka murrettiin suvun sammumisen merkiksi.^[3] Murrettavaan vaakunaan sahattiin syviä uurteita, jotta se olisi helpompi murtaa. Murtaminen oli erillinen seremonia, jonka suoritti papin sijaan korkeampi upseeri tai virkamies. Murretun vaakunan kappaleet saatettiin myös sirotella hautamultiin ja peittää hautaan.^[4]

1. ↑ Brummer 2011, s. 102
2. ↑ Brummer 2011, s. 103
3. ↑ ^{a b} Brummer 2011, s. 107
4. ↑ Brummer 2011, s. 108