Heian-palatsi

Heian-palatsi oli Japanin pääkaupunkina vuosina 794–1868 toimineen Heian-kyōn eli nykyisen Kioton alkuperäinen keisarillinen palatsi. Se toimi Japanin hallinnollisena keskuksena ja keisarin asuntona suurimman osan Heian-kautta vuosina 794–1185. Kaupungin suunnitteluun käytettyjen kiinalaisten periaatteiden mukaisesti palatsi sijaitsi kaupungin pohjoispuolen keskiosassa.

Heian-palatsi koostui suuresta suorakulmion muotoisesta ja muureilla ympäröidystä alueesta, jonka sisäpuolella oli useita seremoniaalisia ja hallinnollisia rakennuksia. Niihin kuuluivat valtion ministeriöt. Alueella oli myös erikseen muureilla ympäröity "sisäpalatsi" eli Japanin keisarin asuinpaikka. Keisarin asuintilojen lisäksi sisäpalatsissa olivat keisarin puolisoiden asunnot sekä joitakin keisariin läheisesti liittyviä virallisia ja seremoniaalisia rakennuksia.

Palatsin alkuperäinen tarkoitus oli luoda esimerkki Kiinasta 600-luvulta lähtien Japaniin omaksutusta keskushallintomallista. Se loi myös sopivat puitteet keisarin asuintiloille, valtion asioiden hoidolle ja niihin liittyville seremonioille. Palatsin asuinkäyttö jatkui 1100-luvulle saakka, mutta suuriin valtiollisiin toimituksiin rakennetut tilat alkoivat jäädä pois käytöstä jo 800-lukuun mennessä. Tämä johtui paitsi siitä, että useita lakiseremonioita ja -menettelyjä lakkauttettiin, mutta myös siitä, että useita jäljelle jääneitä seremonioita siirrettiin pienimuotoisempaan sisäpalatsiin.

Heian-kauden keskivaiheilta lähtien palatsia tuhosivat useat tulipalot ja muut mullistukset. Kun sitä rakennettiin uudelleen, keisari ja joidenkin asioiden hoito siirtyivät palatsin ulkopuolelle. Hovin vallan heiketessä samaan aikaan tämä vähensi edelleen palatsin merkitystä hallinnollisena keskuksena. Lopulta vuonna 1227 palatsi paloi maan tasalle, eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Sen jäännösten päälle rakennettiin niin, ettei siitä nykyään ole enää lähes mitään jäljellä. Tieto palatsista perustuu siten ajan kirjallisiin lähteisiin, jäljelle jääneisiin kaavioihin ja maalauksiin sekä pääosin 1970-luvun lopulla paikalla tehtyihin rajattuihin kaivauksiin.