Hyvinvointi

Hyvinvointi viittaa yleiskielessä vaurauteen ja hyvään terveydentilaan^[1]. Yhteiskunnallisena käsitteenä hyvinvoinnille on erilaisia määritelmiä ja mittareita. Hyvinvoinnilla viitataan toisaalta yksilöiden subjektiiviseen kokemukseen omasta ja läheistensä elämänlaadusta ja toisaalta myös eri kansakuntien ja väestöryhmien objektiivisesti mitattavissa oleviin aineellista ja sosiaalista hyvinvointia kuvastaviin osa-alueisiin kuten käytettävissä oleviin tuloihin, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuuteen sekä tasa-arvoon.

Hyvinvoinnin aineellista pohjaa voidaan kuvata elinolojen käsitteellä^[2]. Yksilöllisiksi hyvinvoinnin osatekijöiksi luetaan esimerkiksi terveys, sosiaaliset suhteet, itsensä toteuttaminen ja onnellisuus. Hyvinvoinnin eri osatekijät tukevat yleensä toinen toistaan.^[3]

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
2. ↑ Moisio et al. 2008, s. 20.
3. ↑ Moisio et al. 2008, s. 14.