Imerinan kuningaskunta Fanjakan’Imerina |
|
---|---|
1540–1895 |
|
Valtiomuoto |
absoluuttinen monarkia (1540–1863) perustuslaillinen monarkia (1863–1897) |
Monarkki |
Ensimmäinen: Andriamanelo (1540–1575) Viimeinen: Ranavalona III (1883–1896) |
Pääministeri |
Ensimmäinen: Andriamihaja (1828–1833) Viimeinen: Rasanjy (1896–1897) |
Pääkaupunki | Antananarivo |
Uskonnot | Madagaskarin perinteiset uskonnot, protestantismi |
Edeltäjä | heimoalueita |
Seuraaja | Madagaskarin ja alusmaiden siirtomaa |
Imerinan kuningaskunta (malagassiksi Fanjakan’Imerina) eli Merina oli merinojen muodostama valtio Madagaskarin keskiosassa. Perimätiedon mukaan se syntyi 1300- tai 1400-luvulla. Andriamanelo (hallitsi noin 1540–1575) ja Ralambo (noin 1575–1610) yhdistivät suuren osan merinojen asuinalueesta. Andrianjaka (noin 1610–1630) laajensi valtakuntaa ja perusti Antananarivon.[1]
Andriamasinavalonan valtakaudella 1600–1700-lukujen vaihteessa Imerina käsitti merinojen koko asuinalueen. Keinokasteluun perustuva riisinviljely kehittyi ja käsityöammatit sekä kaupankäynti kukoistivat. Yhteiskuntajärjestelmä perustui feodalismiin. Hallitsija jakoi ylimystölle maaorjien asuttamia läänityksiä. Vapaat talonpojat ja kauppiaat maksoivat hallitsijalle veroa ja suorittavat erilaisia velvollisuuksia. Alimman ryhmän muodostivat orjat. Andriamasinavalona jakoi maan poikiensa kesken, ja hänen kuoltuaan vuonna 1710 valtakunta hajosi.[1]
Kuningassukuun kuulunut Ambohimangan hallitsija Andrianampoinimerina valloitti vuonna 1794 Antananarivon ja julistautui Imerinan hallitsijaksi.[2] Hän aloitti koko Madagaskarin yhdistämisen laajentamalla valtakuntaansa sotien, naimakauppojen ja liittosopimusten avulla. Maa jaettiin hallintoalueisiin, rakennettiin teitä, raudantuotanto ja kaupankäynti kehittyivät. Vuosina 1810–1828 hallinnut Radama I alisti valtaansa suurimman osan saarta. Hänen aikanaan valtakuntaa alettiin nimittää Madagaskarin kuningaskunnaksi.[1]
Ranska valloitti Madagaskarin vuonna 1895 ja saaresta tuli Ranskan siirtomaa.[3]