Irtisanominen

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Irtisanominen on toimenpide, jolla jompikumpi sopimusosapuoli lakkauttaa sopimuksen voimassaolon. Irtisanominen voi koskea kaikenlaisia sopimuksia kuten velkaa, huoneenvuokrasopimusta, työsuhdetta tai virkasuhdetta.

Esimerkiksi työsopimuslaki edellyttää työnantajalta "...asiallista ja painavaa syytä" irtisanomiselle, ja työsopimuslaki määritteleekin ne perusteet, jotka eivät voi toimia irtisanomisperusteena, kuten sairaus, vamma, laillinen lakko, ammattiyhdistystoiminta ja raskaus. Toisaalta työsopimuslain mukaan "...työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi".

Irtisanominen voi edellyttää sopimuksesta riippuen määrämuotoa: kirjallinen, aikarajat, perusteiden esittäminen (selvitysvelvollisuus), viranomaisille ilmoittaminen, neuvotteluvelvollisuus jne. Toisaalta sopimus voi lakata myös ilman erillistä irtisanomista, kun molemmat sopimusosapuolet sopivat asiasta. Lain vastaiseen irtisanomiseen voi liittyä sanktioita, sopimussakkoja tai korvauksia toiselle osapuolelle.

Erityyppisten sopimusten irtisanominen, sopimusten kirjo ja niihin liittyvät velvoitteet ovat sopimusoikeuden keskeinen sisältö. Siten sopimusten irtisanominen liittyy keskeisesti asianajajien ja juristin toimenkuvaan.