Kainkoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Japani |
Määrä | Suomessa rekisteröity 138[1] |
Rodun syntyaika | ikivanha |
Alkuperäinen käyttö | metsästys |
Nykyinen käyttö | metsästys, vahtikoira, seurakoira |
Elinikä | 12–15 vuotta[2] |
Muita nimityksiä | Kai Ken, Kai, Tora Inu, tiikerikoira |
FCI-luokitus |
ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 5 Aasialaiset pystykorvat ja sukulaisrodut #317 |
Ulkonäkö | |
Paino | 15–23kg |
Säkäkorkeus | 43–53 cm |
Väritys | mustabrindle, ruskeabrindle ja punabrindle |
Kainkoira (jap. 甲斐犬, Kai-ken), joulukuuhun 2012 asti pelkkä kai, on japanilainen koirarotu. Se on yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta ja kuuluu keskikokoisiin shika inu -rotuihin. Kainkoiraa pidetään kotimaassaan kansallisaarteena, ja sitä on kasvatettu vuosisatojen ajan. Se on äärimmäisen harvinainen koira jopa Japanissa ja se on sukua muille japanilaisille pystykorville. Kaikista Japanin kansallisista koirista kainkoira on ehkä epätavallisimman näköinen. Sen silmiinpistävin piirre on brindle turkki, japaniksi torage (= tiikeriturkki), minkä takia koiraan viitataan joskus sanalla tora inu, tiikerikoira, tai kai tora. Turkin värit voidaan jakaa kolmeen ryhmään pohjavärin ja raitojen vahvuuden perusteella: musta brindle (kuro tora), punainen brindle (aka tora), sekä ruskea brindle (chu tora), mutta musta brindle on yleisin.