Klandestiinikirjallisuudella tarkoitetaan salaisesti levitettyä ”maanalaista” filosofista kirjallisuutta. Yleisesti nimityksellä viitataan ennen kaikkea Ranskassa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa levitettyyn varhaiseen valistuskirjallisuuteen, jonka arvostelun kohteena oli tavallisesti Ranskan katolinen kirkko.
Klandestiinikirjallisuudessa saatettiin esimerkiksi kyseenalaistaa uskonnollisia tai muita auktoriteetteja, tai levittää muita ajatuksia, joiden julkinen esittäminen oli tuohon aikaan vaarallista. Siksi tällainen kirjallisuus painettiin sensuurin välttämiseksi laittomasti Ranskassa tai ulkomailla. Osa kirjallisuudesta levitettiin ainoastaan käsin kirjoitettuina kopioina. Yleensä ajatuksia ei ollut tarkoituskaan levittää laajalti tavallisen kansan pariin, vaan ainoastaan oppineiden keskuudessa.
Salaa julkaistun kirjallisuuden aalto nähtiin Neuvostoliitossa, missä levitettiin niin sanottua samizdat-kirjallisuutta.[1]