Kolmijalka

Kolmijalka eli tripodi (m.kreik. τρίπους, tripūs tai tripous)^[1] on kolmella jalalla tuettu jalusta, pöytä tai istuin. Antiikissa se viittaa erityisesti metalliseen jalustaan, joka kannatteli pronssikattilaa.^[2] Kolmijalkoja tehtiin myös keraamisina. Nykyisin kolmijalkoja käytetään muun muassa kameroiden jalustoina.

Antiikin Kreikassa kolmijalka toimi usein lebeksen jalustana. Kolmijalkoja käytettiin myös koristeina, palkintoina ja uhrialttareina. Kolmijalat esiintyvät lahjoina jo Homeroksen Iliaassa ja Odysseiassa.^[3] 700-luvulta eaa. lähtien kolmijalkoja annettiin votiivilahjoiksi esimerkiksi Olympiaan. Myöhemmin ne toimivat usein lyyristen kilpailuiden ja näytelmäkilpailuiden palkintoina.^[2] Ateenassa kolmijalka oli koregien palkinto voitosta Dionysia-juhlien näytelmäkilpailussa.^[4][5]

Tunnetuimpia kolmijalkoja oli Delfoin kolmijalka, joka liittyi Delfoin oraakkeliin. Sen ennuspapitar Pythia istui kolmijalalla Apollonin temppelissä ennustuksia lausuessaan. Toinen tunnettu kolmijalka oli Delfoin Käärmepylvään huipulla ollut Plataiain kolmijalka, joka juhlisti persialaissodissa saatua voittoa.^[3] Koregipalkintoina toimineista kolmijaloista tunnetuin on Lysikrateen muistomerkin katolla ollut kolmijalka.^[2]

• 
  Minolainen kolmi­jalkainen uhripöytä Akrotírista, 1600-luku eaa.
• 
  Keraaminen kolmijalka, n. 850 eaa.
• 
  Keraaminen kolmijalka, 700-luku eaa.
• 
  Pronssinen kolmijalka Pompejista, 1. vuosisata jaa.?
• 
  Nykyaikainen kolmijalka kameran jalustana.

1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: τρίπους, ὁ / ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
2. ↑ ^{a b c} Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Lysikrates-monumentti, tripodi”, Antiikin käsikirja, s. 317, 597. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
3. ↑ ^{a b} The tripod and its significance in ancient Greece It's All Greek. Arkistoitu 18.9.2020. Viitattu 20.1.2020.
4. ↑ Wilson, Peter: The Athenian Institution of the Khoregia: The Chorus, the City and the Stage, s. 201. Cambridge University Press, 2003. ISBN 0521542138 Teoksen verkkoversio.
5. ↑ Kowalzig, Barbara & Wilson, Peter (toim.): Dithyramb in Context, s. 17. OUP Oxford, 2013. ISBN 0199574685 Teoksen verkkoversio.