Kronotyyppi

Kronotyyppi on vuorokausirytmin lukuisten fysiologisten prosessien tyyppi. Iltavirkku on aktiivisin ja virkein illalla (viivästynyt unijakso) ja aamuvirkku on aktiivisin ja valppain aamulla.

Nämä ovat kaksi ääripäätä. Useimmilla yksilöillä on jonkin verran joustavuutta unijaksonsa ajoituksessa. Kuitenkin kehitysvaiheessa unijakson taipumuksissa on muutoksia, kun esimurrosikäiset lapset usein nukkuvat varhain, nuoret pitävät parempana viivästettyä unijaksoa ja monet vanhukset varhaisempaa nukkumista.

Kronotyyppien syyt ja säätely, mukaan lukien kehitysmuutokset, yksilöllinen taipumus tiettyyn kronotyyppiin ja joustava vs. kiinteä kronotyyppi, ovat vielä tieteellisesti selvittämättä. Tutkimus alkaa kuitenkin valaista näitä kysymyksiä, kuten iän ja kronotyypin suhdetta.^[1] Useimmissa kehon ja aivojen soluissa on kellogeenejä, jotka säätelevät fysiologisia ilmiöitä (hormonitasoja, aineenvaihduntaa, kehon lämpötilaa, kognitiivisia kykyjä ja nukkumista). Äärimmäisimpiä ja jäykimpiä kronotyyppejä lukuun ottamatta säätely johtuu todennäköisesti geeni-ympäristövuorovaikutuksista. Tärkeitä ympäristöön liittyviä vihjeitä ovat valo, ruokinta, sosiaalinen käyttäytyminen sekä työ- ja kouluaikataulut. Lisätutkimukset ovat viitanneet evoluutioyhteyteen kronotyypin ja yöllisen valppauden välillä esi-isien yhteiskunnissa. ^[2]

Ihminen on normaalisti päiväeläimiä eli ovat aktiivisia päiväsaikaan. Kuten useimpien muidenkin päiväeläinten kohdalla, ihmisen toiminta-lepo-kuvioita säätelevät endogeenisesti biologiset kellot, joiden vuorokausijakso on noin 24 tuntia. Kronotyyppejä on tutkittu myös muissa lajeissa, kuten hedelmäkärpäsissä ^[3] ja hiirissä. ^[4]

Normaali kronotyypin vaihtelu kattaa uni-valvejaksot, jotka ovat kaksi tai kolme tuntia myöhäisempiä iltatyypeissä kuin aamutyypeissä. ^[5] Tämän alueen ulkopuolella olevat äärimmäisyydet voivat aiheuttaa henkilölle vaikeuksia osallistua normaaliin työhön, kouluun ja sosiaaliseen toimintaan. Jos henkilön aamu- tai (yleisemmin) iltavirkkutaipumukset ovat voimakkaita ja vaikeasti hallittavia niin, että ne estävät normaalin osallistumisen yhteiskuntaan, henkilöllä katsotaan yleensä olevan vuorokausirytmin unihäiriö. ^[6]

Ihmisen uni-valve-rytmiä säätelee 351 erilaista geeniä^[7]. Suurin osa elimistön normaaleista toiminnoista seuraa tietynlaista vuorokausirytmiä, joka on ympäristön tahdittama yksilöllinen biologinen ilmiö. Noin puolet yksilöllisestä vuorokausirytmistä selittyy perinnöllisillä tekijöillä ja noin puolet ympäristövaikutuksella.^[8] Uni-valve-rytmi kannattaa koettaa pitää suhteellisen lähellä omaa biologista optimia. Vuorokausirytmin ylläpitoa edesauttaa esimerkiksi ensimmäisten valveillaolotuntien aikana saatu kirkasvaloannos.^[8].

Aikuisilla vuorokausirytmi on aika pysyvä, ellei ihminen sairastu tai rytmi muutoin häiriinny. Ihmiset jaetaan tutkimuksissa aamu-, ilta- ja välityyppeihin. Yli 25-vuotiaiden suomalaisten yleisin vuorokausirytmityyppi on aamuvirkkuus. Iltavirkkuus ja välityyppisyys on tätä nuoremmilla yleisempää kuin aamuvirkkuus. Kun elimistö alkaa ikääntymisen myötä rappeutua, vuorokausirytmillä on taipumus häiriintyä siten, ettei se pysy enää optimissaan. Ikääntyneillä on siten enemmän haasteita pitää yllä säännöllisiä biologisia rytmejä ja hyvää uni-valve-tilaa.^[8] Rappeutuneet aivosolut reagoivat heikommin unirytmiin vaikuttaviin "aikamerkkeihin" kuten auringonvalon muutoksiin, aterioihin ja fyysiseen aktiivisuuteen. Ikääntyminen vähentää lisäksi aivoihin päätyvän valoinformaation määrää.^[9]

1. ↑ Walker RJ, Kribs ZD, Christopher AN, Shewach OR, Wieth MB: Age, the Big Five, and time-of-day preference: A mediational model. Personality and Individual Differences, 2014, 56. vsk, s. 170–174. doi:10.1016/j.paid.2013.09.003 S2CID:18325145
2. ↑ Samson DR, Crittenden AN, Mabulla IA, Mabulla AZ, Nunn CL: Chronotype variation drives night-time sentinel-like behaviour in hunter-gatherers. Proceedings. Biological Sciences, heinäkuu 2017, 284. vsk, nro 1858, s. 20170967. PubMed:28701566 PubMed Central:5524507 doi:10.1098/rspb.2017.0967
3. ↑ Zakharenko LP, Petrovskii DV, Putilov AA: Larks, owls, swifts, and woodcocks among fruit flies: differential responses of four heritable chronotypes to long and hot summer days. Nature and Science of Sleep, 21.6.2018, 10. vsk, s. 181–191. PubMed:29950910 PubMed Central:6016586 doi:10.2147/NSS.S168905
4. ↑ Refinetti R, Wassmer T, Basu P, Cherukalady R, Pandey VK, Singaravel M, Giannetto C, Piccione G: Variability of behavioral chronotypes of 16 mammalian species under controlled conditions. Physiology & Behavior, heinäkuu 2016, 161. vsk, s. 53–59. PubMed:27090227 doi:10.1016/j.physbeh.2016.04.019
5. ↑ Lack L, Bailey M, Lovato N, Wright H: Chronotype differences in circadian rhythms of temperature, melatonin, and sleepiness as measured in a modified constant routine protocol. Nature and Science of Sleep, 2009, 1. vsk, s. 1–8. PubMed:23616692 PubMed Central:3630920 doi:10.2147/nss.s6234
6. ↑ The international classification of sleep disorders. Rochester, MN: American Sleep Disorders Association, 2001. ISBN 0-9657220-1-5 Teoksen verkkoversio. Arkistoitu 27.9.2007. (Arkistoitu – Internet Archive)
7. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä inverse.com ei löytynyt
8. ↑ ^{a b c} Voiko iltavirkku ryhtyä aamuvirkuksi? Tutkija kertoo, mitä tapahtuu, jos herää itselleen väärään aikaan. HS.fi 10.1.20xx (Käyttäjätunnuksella).
9. ↑ Miksi vanhenevat ihmiset heräävät niin aikaisin ja menevät nukkumaan aikaisin? Tässä syyt www.iltalehti.fi. Viitattu 17.5.2023.