Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.

Responsive image


Museopedagogiikka

Koululaisryhmä Pariisin Musée d’Orsayssä.

Museopedagogiikka on nimitys museoiden opetustoiminnalle.[1] Pedagogiikalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sen väljempää merkitystä, johon kuuluvat myös museo-opetuksen taustalla olevat näkemykset ja siihen liittyvät käytännön toimet.[2] Museon opetus voi olla passiivista, kun ulkopuolinen taho käyttää sen kokoelmia tai julkaisuja opetukseen. Varsinaisessa museopedagogiikassa museossa voidaan esimerkiksi järjestää näyttely opetus- ja kasvatustavoitteiden perusteella.[3]

Pedagogiikka on jossain määrin aina liittynyt museokäsitteeseen, mutta sen asema, menetelmät ja tavoitteet ovat vaihdelleet. Euroopassa 1800-luvulla kehittyneet käsitykset taiteellisesta luomisesta ja kansallistunteesta muotoilivat museot koululaitosta ja kirjastoa täydentäviksi opetuskeskuksiksi.[2] Opetus ja kasvatus museoissa oli kuitenkin 1960-luvulle asti melko hajanaista, mutta sen jälkeen on alettu kiinnittää huomiota myös museoiden opetuksen teoriaan ja käytäntöihin.[4] Museot tekivät varsinkin Englannissa yhteistyötä koulujen kanssa jo 1880-luvulla.[5] Monet museot tarjoavat kouluille niitä varten suunniteltuja palveluita. Joillain museoilla on opetuskokoelmia. Vaativissa aiheissa, kuten arkeologiassa ja geologiassa, museokokoelman hyväksikäyttäminen on lähes korvaamatonta.[6]

Näyttelyt ovat museo-opetuksen keskeisin toiminto. Opetus- ja kasvatustavoitteiden perusteella museot painottavat näyttelyn saavutettavuutta. Näyttelyissä käytetään erilaisia menetelmiä sanoman kertomiseksi. Näyttelyissä on 1900-luvun loppupuolella alettu kiinnittää huomiota myös moniaistillisiin kokemuksiin, vaikka jo 1900-luvun alussa Berliinin Deutsches Museumin laajassa perusnäyttelyssä oli mahdollisuus tutustua erilaisiin tekniikan ja luonnon ilmiöihin.[7]

Museoiden opetustoiminnassa käytetään näyttelyiden lisäksi hyväksi internetiä ja erilaisia työpajoja, joissa yleisö pystyy toteuttamaan omia ideoitaan, sekä painotuotteita.[8]

  1. Malmisalo-Lensu & Mäkinen 2007, s. 296.
  2. a b Malmisalo-Lensu & Mäkinen 2007, s. 297–298.
  3. Heinonen & Lahti 2001, s. 180–181.
  4. Heinonen & Lahti 2001, s. 176.
  5. Heinonen & Lahti 2001, s. 192.
  6. Operation of museum Encyclopædia Britannica. 2016. Viitattu 23.8.2016. (englanniksi)
  7. Heinonen & Lahti 2001, s. 183–185.
  8. Heinonen & Lahti 2001, s. 189.

Previous Page Next Page