Myllynkivikaulus

Myllynkivikaulus on pyöreä, poimutettu röyhelökaulus, jollaista käytettiin Euroopassa erityisesti 1500-luvun jälkipuoliskolla. Yksi muodin suunnannäyttäjistä oli kuningatar Elisabet I. Myllynkivikauluksia käyttivät sekä naiset että miehet.^[1]

Kauluksen laatu kertoi kantajansa statuksesta. Aristokraatit teettivät kauluksensa hienosta pellavasta. Ne koristeltiin pitseillä, kullalla, hopealla ja silkillä. Köyhät suosivat halpoja materiaaleja.^[1]

Kaulukset olivat irrallisia vaatekappaleita, jotka voitiin pestä, tärkätä ja muotoilla riippumatta muusta asusta. Ryhdikkään, kiekkomaisen röyhelön muotoiluun käytettiin erityistä puikkomaista silitysrautaa.^[2] Röyhelö pidettiin kasassa sadoilla nuppineuloilla.^[1]

Muodin alkaessa kaulukset olivat maltillisen kokoisia, mutta äärimmillään noin 30 senttiä leveitä. Niiden kannattelemiseen tarvittiin rautalankainen tukirakenne. Yhteen kaulukseen saatettiin käyttää viisi metriä materiaalia.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} A history of the Tudor ruff worldofshakespeare.com. Viitattu 26.7.2015.
2. ↑ Fluting, goffering, Italian, crimping, poking irons Old and Interesting. Viitattu 26.7.2015.