Oblaatti on eräiden katolisten luostarijärjestöjen (esimerkiksi benediktiinit ja birgittalaiset) maallikkojäsen. Fransiskaaneilla nimitys on fransikaanimaallikko tai tertiaari, dominikaaneilla maallikkodominikaani.
Oblaatti liittyy sääntökuntaansa koeajan ja lupaustensa kautta, hän ei välttämättä asu sääntökuntayhteisössään tai luostarissaan eikä käytä luostaripukua. Hän voi olla sääntökuntansa jäsen, mutta pysyy maallisessa ammatissaan. Hän osallistuu sääntökuntansa toimintaan (etenkin sen hengelliseen puoleen) ja tukee sitä käytännöllisesti omien mahdollisuuksiensa ja erikoisosaamisensa kautta. Oblaattia sitovat myös tietyt velvollisuudet, muiden muassa hetkipalvelusten rukoileminen.
Suomessa esimerkiksi birgittalaissääntökunnalla on oblaatteja. Heidän toimintansa on vuodesta 1996 kuulunut[1] Turun birgittalaisluostarin alaisuuteen. Helsingissä toimii myös benediktiinioblaatteja (OSB Obl), jotka kuuluvat tällä hetkellä benediktiinisääntökunnan Subiaco-montecassinolaiseen (Subiaco-kassineesiseen) kongregaatioon.[2] Subiaco-montecassinolaisella kongregaatiolla on benediktiinien konfederaation joukossa erityisasema ensimmäisenä muiden joukossa "prima inter pares", sillä sen vanhimmat luostarit ovat pyhän Benedictuksen itsensä 400-500-luvun vaihteessa perustamia.