Oulipo,[1] lyhenne sanoista Ouvroir de littérature potentielle, ’kokeellisen’ tai ’potentiaalisen kirjallisuuden työpaja’. Sen perustivat kirjailija Raymond Queneau (1903–1976) ja matemaatikko François Le Lionnais (1901–1984) vuonna 1960. Oulipon jäsenet pyrkivät kehittämään kielellisiä kokeiluja, jotka perustuivat johonkin rajoitteeseen, jota tuli noudattaa mahdollisimman tiukasti.[2][3]
Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonnelähde?. Oulipo-kirjailijat etsivät uusia muotoja ja rakenteita sekä leikkivät kielellä[4]. Tunnettuja Oulipo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923–1985)lähde? ja Georges Perec (1936–1982), jonka Häviäminen on työpajan tunnetuin materialisoituminen[4]. Suomessa oulipolilaisia rajoituksia ovat soveltaneet muun muassa Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola teoksessaan 101 tapaa tappaa aviomies (Siltala, 2022)[5].
Oulipo on saanut paljon seuraajia. Kirjallisuudesta alkanut kokeileva taide on laajentunut muillekin aloille: