Paimionjoki | |
---|---|
Paimionjoki Tarvasjoen Juvankoskella |
|
Alkulähde | Painio, Somero |
Laskupaikka |
Paimionlahti, Saaristomeri |
Maat | Suomi |
Pituus | 110 km |
Alkulähteen korkeus | 81,2 m |
Virtaama | 7,6 [1] m³/s |
Valuma-alue | 1088 [2] km² |
Paimionjoki (ruots. Pemar å) on Paimionjoen vesistön Varsinais-Suomessa virtaava 110 kilometriä pitkä laskujoki, jonka valuma-alue rajoittuu Aurajoen, Kokemäenjoen (Loimijoen), Karjaanjoen, Uskelanjoen ja Halikonjoen vesistöalueisiin.[3][4] Paimionjoki on Saaristomereen laskevista joista suurin sekä valuma-alueeltaan että virtaamaltaan ja se laskee Paimionlahteen.[5] Lounais-Suomen vesistöalueista Paimionjoki on neljänneksi suurin.[6]
Joki saa alkunsa Somerniemeltä Somerolta ja virtaa siitä eteenpäin Hämeen Härkätien tuntumassa, Koski Tl:n kautta Marttilaan ja edelleen Tarvasjoelle, kulkee lyhyen matkaa Liedon alueella ja päätyy Paimioon, jossa se laskee Paimionlahteen. Joen vesistöalueeseen kuuluu myös suuri osa entisestä Karinaisten kunnasta nykyisellä Pöytyällä ja osia eteläisestä Tammelasta.
Paimionjoki on ollut tärkeä vararaakavesilähde Turun vesilaitokselle, joka otti ennen siitä vettä ja säännösteli sitä veden riittävyyden turvaamiseksi. Tämän takia joki on padottu kahdesta kohtaa ylä- ja keskijuoksulta. Joki on lisäksi padottu alajuoksulta kolmesta kohtaa vesivoiman tarpeisiin.[7]
Paimionjoen alaosan varrella Paimion keskustan pohjoispuolella on lounaisen viljelyseudun jokilaakso, Paimionjokilaakso, joka on 156 hehtaarin Natura 2000 -alue ja muodostaa ydinosan Paimionjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaasta maisema-alueesta.[8] Jokilaakso on noin seitsemän kilometriä pitkä, ja laaksossa on edustavia rinneniittyjä, joista tärkeimmät sijaitsevat Askalan voimalaitoksen eli Askalankosken kohdalla kummallakin puolella jokea. Paimionjokilaakson viljelysmaisema on Suomen vanhimpia kulttuurimaisemia.[8][9]
<ref>
-elementti; viitettä virtaamaq
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä me
ei löytynyt<ref>
-elementti; viitettä jw
ei löytynyt