Pakkoruotsi

Pakkoruotsi on ruotsin kielestä Suomen suomenkielisten koulujen pakollisena oppiaineena käytetty hieman negatiivinen arkikielinen nimitys, jota käytetään varsinkin silloin, kun ruotsin kielen pakollista opiskelua toisena kotimaisena kielenä vastustetaan.^[1] Nimitys on esiintynyt Aitosuomalainen-lehdessä jo vuonna 1931^[2], mutta tunnetuksi sanan teki Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajana vuosina 1988–1996 toiminut Erkki Pihkala^[3]. Vastaavasti ”virkamiesten pakkoruotsilla” tarkoitetaan valtion ja kuntien virkamiehille pääsääntöisesti asetettua vaatimusta ruotsin kielen todennetusta osaamisesta.^[4] Lakiteksteissä muuna kuin äidinkielenä opiskellusta suomen ja ruotsin kielestä käytetään nimitystä toinen kotimainen kieli.

Suomen väestörekisteritietojen^[5] mukaan Suomessa puhuu ruotsin kieltä (suomenruotsi) äidinkielenään 5,3 % väestöstä (290 977) ja suomen kieltä 89,8 % (4 866 848). Suomen ruotsinkielisistä 8,73 % (25 395) on ahvenanmaalaisia. Manner-Suomen väestöstä 4,92 % on ruotsinkielisiä^[6].

Osa opettajista on arvostellut pakkoruotsin käsitteen käyttöä epäjohdonmukaiseksi, koska muistakaan kouluaineista ei käytetä pakko-etuliitettä.^[7] Lisäksi heidän mielestään termin käyttäminen tiedotusvälineissä lisää kielteisiä asenteita kielen opetteluun.^[8]

Vastineeksi pakkoruotsikäsitteelle käytetään ruotsia äidinkielenään puhuvien pakollisesta suomen kielen opiskelusta pakkosuomi-käsitettä (ruots. tvångsfinska).^[9] Sitä käytetään siis lähinnä pakkoruotsikeskusteluissa ruotsia tai muita kieliä äidinkielenään puhuvien oppiaineesta. Pakkosuomea säätelevät samat lait kuin pakkoruotsia, mutta kieliryhmien kokoero Suomessa johtaa siihen, ettei se kaikilta osin ehkä ole vastaava asia. Muun muassa soveltavan kielitieteen tutkijan, Jyväskylän yliopiston professorin Kari Sajavaaran mielestä toisen kotimaisen kielen suomen merkitys Suomen ruotsinkielisille on kokonaan toisenlainen kuin toisen kotimaisen kielen ruotsin merkitys suomenkielisille.^[10] Käytännössä Suomen ruotsinkielisissä kouluissa toisen kotimaisen opetus on paljon laajempaa kuin suomenkielisissä. Ruotsinkieliset peruskoululaiset aloittavat suomen kielen opiskelun yleensä jo toisella tai kolmannella luokalla.

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5 ja sen verkkoversio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0: pakkoruotsi sekä Uusi suomen kielen sanakirja, Gummerus, 1998 ISBN 951-20-5244-X "pakkoruotsi: ruotsin kielestä pakollisena kouluaineena"
2. ↑ Aitosuomalainen. 17.4.1931 nro 15. 1–2.
3. ↑ Niinistö 2006, 86
4. ↑ Säädöksistä ks. laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (424/2003) ja asetus suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamisesta (442/1987).
5. ↑ Vrk Taskutieto/Fickfakta 2012-2013, sivu 11. Väestö äidinkielen mukaan, Befolkningen enligt modersmål.
6. ↑ Tilastokeskus Tilastot
7. ↑ Niemi, Ismo: Pakkoruotsi on pakkotyötä (Arkistoitu sivu) Opettajalehti. 19.1.1996. Viitattu 19.9.2015.
8. ↑ PDF ^{[vanhentunut linkki]}
9. ↑ Helsingin Sanomat 25.2.2005 Kotimaa. Pakkosuomi alkaa Kokkolassa vasta neljänneltä, Englanti ja saksa korvaavat pitkän suomen Kokkolassa Helsingin Sanomat, 8.4.2005. Sekä Helsingin Sanomat, Tämän kevään abeilla on vapaus valita 14.2.2005 Kotimaa
   Pihkala, Erkki: Suomalaisuuden Liiton 100-vuotisjuhlassa 13.5.2006 pitämä juhlapuhe 13.5.2006. Suomalaisuuden Liitto. Viitattu 25.7.2007.: "Pakkoruotsi pysytetään näin suomenkielisten erityisrasitteena... Yhdenvertaisuuden vuoksi pakkosuomi tulisi siis poistaa suomenruotsalaisilta tai vaatia se ruotsalaisilta maahanmuuttajilta."
10. ↑ Kari Sajavaara: Kielivalinnat ja kielten opiskelu mv.helsinki.fi.