Paleolibertarismi

Paleolibertarismi on älyllisesti tiukka libertarismin haara tai vaihtoehtoisesti libertarismin konservatiivinen haara (tai toisin päin). Paleolibertarismin käsite keksittiin ja sitä esiintyi lähinnä Yhdysvalloissa. Käsitettä ovat käyttäneet muun muassa, Lew Rockwell, Hans-Hermann Hoppe ja muut Ludwig von Mises -instituutti lähellä olevat tahot. Euroopassa käsite on tuntemattomampi. Amerikassa käsite tuli käyttöön, kun Mises-instituutin ympärille ryhmittyneet kulttuurikonservatiiviset libertaristit halusivat tehdä pesäeron poliittisia sovitteluratkaisuja hakevaan pragmaattiseen Cato-instituuttiin, henkilökohtaisia vapauksia ja vähemmistöjen oikeuksia taloudellisen vapauden kustannuksella painottaviin vasemmistolibertaristeihin (ks. ACLU) ja epäpoliittisiin elämäntapalibertaristeihin eli niin sanottuihin libertiineihin.

Paleolibertarismin käsitettä käyttävät lähinnä paleolibertaristit itse. Libertarismin sisällä he erottelevat itsensä niin sanotusta neolibertarismista eli uuslibertarismista, jonka edustajiksi he katsovat muun muassa Virginia Postrelin, David Friedmanin, Milton Friedmanin ja Cato-instituutin johtajan William Niskasen. Jälkimmäiset kuitenkin kutsuvat itseään libertaristeiksi, ilman etuliitteitä. Nykyisin myös monet entiset paleolibertaarit kuten Lew Rockwell ovat luopuneet termistä ja kutsuvat itseään vain libertaareiksi.

Paleolibertarismin konservatiivinen merkitys on saanut vaikutteita termistä paleokonservatismi, joka on konservatismin anti-interventionistinen haara ja oppositiossa uuskonservatismiin nähden. Paleolibertarismin ja paleokonservatismin idea on herättää henkiin toista maailmansotaa edeltänyt vanha oikeisto ja vastustaa Franklin Delano Rooseveltiin henkilöityvää sosiaaliliberalismia ja uuskonservatismia, jotka paleolibertaarien mielestä ovat luopuneet klassisen liberalismin ihanteista.


Paleolibertarismi

Dodaje.pl - Ogłoszenia lokalne