Peplos (m.kreik. πέπλος, péplos) oli doorilainen villakankainen ja hihaton naisten vaate. Se oli perusmuodoltaan suorakaiteen mallinen ja sai lopullisen muotonsa vasta käyttäjänsä päällä. Pituus määräytyi käyttäjän pituudesta ja yläreunan poikittaisen taitteen korkeudesta.
Peplos kiedottiin ylle siten, että oikea sivu jätettiin usein avoimeksi. Pitkän sivun ylälaita käännettiin rintakehän ja selän yli, ja kiinnitettiin olkapäiltä soljilla. Vaate voitiin vyöttää lyhyen taitteen alta, pitkän taitteen päältä tai sitten jättää kokonaan vyöttämättä.
Peplos korvautui arkaaisen kauden lopulla kitonilla. Klassisella kaudella sitä käytettiin usein myös kitonin päällä. Se oli maaseudulla käytössä vielä 300-luvulle eaa. saakka.
Peplos ei ollut vain kreikkalainen vaate, vaikka sen kreikkalainen versio onkin tunnetuin ja siten antanut vaatteelle nimensä. Sen villaista versiota käytettiin alusasun päällä eri puolilla rautakauden Keski- ja Pohjois-Euroopassa.[1][2][3] Esimerkiksi se oli rautakautisten kelttinaisten asu[4], peplos oli Tanskasta suosta löytyneellä Huldermosen naisella (en),[5] niitä käytettiin viikinkauden Virossa[6] ja niiden käyttö jatkui Suomessa aina ristiretkiajalle saakka. Suurin osa suomalaisista muinaispuvuista ovat alustunikoiden päälle puettuja villapeploksia.[7] Vain tuorein 1200-luvun alkuun sijoittuva Ravattulan muinaispuku on mekko, jossa näkyy keskiajan muodin vaikutus.