Periplus

Periplus (m.kreik. περίπλους, periplūs tai periplous, ”ympäripurjehdus”; mon. περίπλοι, periploi)^[1] on antiikin kreikkalaisen maantieteellisen kirjallisuuden lajityyppi, jonka teokset kuvaavat jonkun meren, useimmiten Välimeren ja/tai Mustanmeren, rannikoita. Ne oli tarkoitettu käytännön oppaiksi merenkulkijoille.^[2][3][4]

Periplus-teokset kuvasivat rannikoita sekä niiden satama- ja ankkuripaikkoja ja niiden välisiä etäisyyksiä. Ne voidaan rinnastaa maateitse matkaaville tarkoitettuihin itinerarium-teoksiin. Periplus-teoksiin liittyvät läheisesti periegesis-teokset eli maantieteelliset kuvaukset, jotka antavat laajempia maantieteellisiä tietoja maista ja meristä.^[4]

Joitakin lajityypin teoksia on säilynyt nykyaikaan kokonaan tai osittain. Suuri osa teoksista tunnetaan vain muiden antiikin aikaisten tai bysanttilaisten kirjailijoiden tekemistä lainauksista.^[5] Kreikkalaisten lisäksi samanlaisia teoksia tekivät myös karthagolaiset, tunnetuimpana Hanno Merenkulkija.

1. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: περίπλους An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
2. ↑ Bunson, Matthew: Encyclopedia of the Roman Empire, s. 419-420. (Facts on File Library of World History) Infobase Publishing, 2014. ISBN 9781438110271 Teoksen verkkoversio.
3. ↑ Adkins, Lesley & Adkins, Roy A.: Handbook to Life in Ancient Rome, s. 171. (Oxford paperbacks) OUP USA, 1998. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio.
4. ↑ ^{a b} Kish, George: A Source Book in Geography, s. 21–. (Source books in the history of the sciences, nide 14) Harvard University Press, 1978. ISBN 9780674822702 Teoksen verkkoversio.
5. ↑ Arnaud, Pascal: New Light on the Stadismus Maris Magni and its Periplographic Context topoi.org. Viitattu 10.1.2022.