Perushahmo tai tyyppihahmo on tarinoissa esiintyvä arkkityyppinen henkilöhahmo, joka on toistuvan käytön jälkeen vakiintunut jossakin kirjallisuuden, näyttämötaiteen tai elokuvan lajityypissä.[1][2][3] Perushahmot pohjautuvat vahvoille ennakko-odotuksille ja stereotyyppisille käsityksille, ja ne ovat helposti tunnistettavissa siinä kulttuuripiirissä, jossa ne ovat syntyneet.
Antiikin Rooman näyttämötaiteessa käytettiin melko suppeaa perushahmojen joukkoa, johon kuuluivat muun muassa ovela orja, kiihkeä nuori rakastaja ja epäluuloinen isä.[4] Samoin renessanssin aikaan syntyneen commedia dell’arten esitykset perustuivat stereotyyppisiin hahmoihin, joilla oli tarkat ja ennaltamäärätyt suhteet toisiinsa.[3] Nykyisin perushahmoja hyödynnetään varsinkin televisiossa, elokuvissa ja sarjakuvissa.