Populaarit (lat. populares, "kansanmiehet") olivat Rooman tasavallan aikainen poliittinen ryhmittymä, joka haki kannatuksensa kansankokouksilta.[1] Sen jäsenet olivat aristokraatteja, mutta pyrkivät ajamaan tavallista rahvasta miellyttävää politiikkaa kannatuksensa vahvistamiseksi. Populaarit ei ollut puolue sanan nykymerkityksessä vaan hajanaisempi ryhmittymä. Populaarit on alkuaan pilkallinen nimitys, jolla ryhmittymää vastustaneet optimaatit sitä kutsuivat.
Tunnettuja populaareja olivat Julius Caesar, Gracchuksen veljekset, Marius ja Publius Clodius Pulcher.