Postpositivismi

Postpositivismi tai postempirismi on metateoreettinen kanta, joka kritisoi ja pyrkii korjaamaan positivismin ongelmia ^[1] ja joka on vaikuttanut teorioihin ja käytäntöihin filosofiassa, yhteiskuntatieteissä ja tieteellisen tutkimuksen eri prosesseissa.

Positivistien korostaessa tutkijan ja tutkittavan henkilön (tai kohteen) erillisyyttä, postpositivistit sanovat, että tutkijan teoriat, hypoteesit, taustatieto ja arvot voivat vaikuttaa siihen, mitä tutkimus havaitsee.^[2] Postpositivistit tarvoittelevat objektiivisuutta tunnistamalla painottuneiden näkökulmien (bias) mahdolliset vaikutukset.^[2][3][4] Kun positivistit korostavat kvantitatiivisia menetelmiä, postpositivistit pitävät sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä käyttökelpoisina eli valideina.^[4]

1. ↑ Jensen, Klaus Bruhn et al. (eds.): ”Positivism (Mats Bergman)”, The International Encyclopedia of Communication Theory and Philosophy, s. 1–5. Chichester, Hoboken, NJ: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-76680-4 (englanniksi)
2. ↑ ^{a b} Robson, Colin: Real World Research: A Resource for Social Scientists and Practitioner-Researchers, s. 624. (2nd Ed.) Malden: Blackwell, 2002. ISBN 978-0-631-21305-5 (englanniksi)
3. ↑ Miller, Katherine: Communication theories : perspectives, processes, and contexts, s. 35–45. (2nd Ed.) Beijing: Peking University Press, 2007. ISBN 978-7-301-12431-4 (englanniksi)
4. ↑ ^{a b} Taylor, Thomas R. & Lindlof, Bryan C.: Qualitative communication research methods, s. 5–13. (3rd ed.) Thousand Oaks, Calif.: SAGE, 2011. ISBN 978-1-4129-7473-8 (englanniksi)