Semnonit olivat germaaniheimo, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla Elben ja Oderin välimaastossa[1]. Tacituksen mukaan he lukeutuivat sveebeihin, ja olivat vanhin sveebiheimoista. Tacitus kuvaa teoksessaan Germania, kuinka semnonit uhrasivat pyhässä lehdossa ihmisiä ja palvoivat siten lehdossa asunutta jumalaa ja omaa myyttistä alkukotiaan.[2] Kolmannella vuosisadalla semnonit siirtyivät etelämmäs ja sulautuivat alemanneihin.