Septuagesima

Septuagesima on useiden läntisten kirkkokuntien vanhastaan käyttämä nimi kirkkovuoden sunnuntaille, joka on kaksi viikkoa ennen laskiaissunnuntaita ja yhdeksän viikkoa ennen pääsiäistä. Nimi on edelleen käytössä muun muassa Ruotsin luterilaisessa kirkossa, mutta ei enää katolisessa eikä anglikaanisessa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa nimitys on edelleen käytössä; kirkkokäsikirjoihin kuuluvassa evankeliumikirjassa se on rinnakkaisnimitys 3. sunnuntaille ennen paastonaikaa.

Septuagesima voi olla aikaisimmillaan 18. tammikuuta ja myöhäisimmillään 22. helmikuuta. Vuonna 2021 se on 31. tammikuuta. Nimi septuagesima on latinalainen järjestyslukusana, joka tarkoittaa seitsemäskymmenes. Kahdesta seuraavasta sunnuntaista on käytetty latinalaisia nimiä sexagesima (=kuudeskymmenes, Suomessa nimi on kirjoitettu myös seksagesima) ja quinquagesima (=viideskymmenes, sama kuin laskiaissunnuntai). Nimi quinquagesima johtuu siitä, että tämä päivä on 49. päivä ennen pääsiäistä (tai 50:s, jos pääsiäispäivä lasketaan mukaan.) Tämän vuoksi jo keskiajalla on analogisesti, tarkoin laskematta päiviä, annettu kahdelle edelliselle sunnuntaille nimet sexagesima (=60:s), ja septuagesima (70:s), vaikka ne itse asiassa ovat 56. ja 63. päivä ennen pääsiäistä. Toisaalta nimeä on selitetty myös niin, että se viittaisi juutalaisten 70 vuotta kestäneeseen Baabelin vankeuteen, jonka päättymistä olisi pidetty Jeesuksen ylösnousemukseen verrattavana vapautuksena.^[1]

Aika septuagesimasta laskiaistiistaihin muodostaa kirkkovuodessa joulun jälkeisestä ajasta paastonaikaan johtavan siirtymäajan, jota on myös sanottu esipaaston ajaksi. ^[1]

Vuonna 1970 katolinen kirkko poisti kalenteristaan esipaaston ja sen mukana myös septuagesiman ja sexagesiman. Kuusi vuotta myöhemmin myös anglikaaninen kirkko luopui näistä termeistä ja alkoi nimittää niitä yksinkertaisesti kolmanneksi ja toiseksi sunnuntaiksi ennen paastoaikaa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi uuden Evankeliumikirjan 1999, jäi siitä pois nimitys esipaasto, ja sen tilalla on "Paastonaikaa edeltävät sunnuntait".^[2] Siten vuodesta 2001 lähtien näitä vanhoja nimiä ei enää ole suomalaisissakaan almanakoissa, vaan niiden niminä ovat Suomessakin kolmas ja toinen sunnuntai ennen paastonaikaa. Sitä vastoin kirkkokäsikirjoihin kuuluvassa Evankeliumikirjassa nimitykset septuagesima ja seksagesima ovat edelleen näkyvissä. Monina vuosina jompikumpi niistä kuitenkin sattuu samaksi päiväksi kynttilänpäivän kanssa, jolloin vain viimeksi mainittu nimi esiintyy päivän kohdalla almanakassa.^[3]

Ruotsin kirkon evankeliumikirjassa vuodelta 2002 kyseisten kirkkovuoden päivien nimet ovat edelleen septuagesima ja seksagesima, jolla Ruotsin kirkossa on myös uskonpuhdistuksen päivä.^[4]

1. ↑ ^{a b} Pertti Lempiäinen:Pyhät ajat, s. 123, 4. painos 1997, Kirjapaja, ISBN 951-625-352-0
2. ↑ Evankeliumikirja kirkkokasikirja.fi. Viitattu 28.1.2021.
3. ↑ http://almanakka.helsinki.fi Yliopiston almanakkatoimiston sivusto, josta löytyy mm. kopioita eri vuosien almanakoista; verratava toisiinsa helmikuuta 2000 ja helmikuuta 2001
4. ↑ Ruotsin kirkon evankeliumikirja, s. 16̟0,170. Verbum förlag AB, 2003. ISBN 91-526-5607-1