Sotapsykoosi on sodan kielteisistä psykologisista vaikutuksista käytetty nimitys.[1] Sotapsykoosilla voidaan viitata kirjaimellisesti taistelutilanteen aiheuttaman äärimmäisen stressin ja pelon laukaisemaan psykoosiin[1][2] tai kuvaannollisesti ”sodan tai sen uhan joukossa aiheuttamaan hyvin kiihottuneeseen mielialaan” eli sotahysteriaan.[1]
Kyseessä ei ole kliininen mielenterveyden häiriö, eikä sotapsykoosia tai vastaavaa tilaa mainita erikseen ICD-10-tautiluokituksessa, joskin se huomioi ”onnettomuuden, sodan tai muut vihollisuudet” eräänä mielenterveysongelmien tai mielenterveyspalvelujen tarpeen mahdollisena aiheuttajana (Z65.5).[3]
Toisessa maailmansodassa psykiatriseen hoitoon siirretyillä suomalaissotilailla oli usein synnynnäisen kehitysvamman, perinnöllisten mielisairauksien tai kurjien kasvuolojen aiheuttamaa alttiutta. Huomattava osa potilaista olikin oireillut psyykkisesti jo ennen sotaa.[2] Löyhemmässä merkityksessä ”sotapsykoosilla” on kuvattu esimerkiksi talvisodan alussa esiintynyttä lyhyttä piikkiä itsemurhatilastoissa. Sen uhreiksi joutui joulukuussa 1939 sekä sotilaita että siviilejä, joista suurin osa oli miehiä. Tilanteen normalisoiduttua itsemurhaluvut laskivat, eikä vastaavaa koettu myöhempinä sotavuosina.[4]
Huhtikuussa 2022 Erkki Tuomioja arvioi yhdysvaltalaiselle radiokanava NPR:lle antamassaan haastattelussa, että Suomessa tuolloista Nato-keskustelua hallitsi median ruokkima pelko, ja että ”media on tavallaan sotapsykoosissa”. Tällä Tuomioja tarkoitti pelkoa siitä, että Suomi saattaisi hetkenä minä hyvänsä joutua Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, mikä hänen mukaansa oli epärealistinen käsitys.[5] Tuomiojan toteamus herätti paheksuntaa ja häntä jopa vaadittiin eroamaan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajan tehtävästä. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa arvioitiin, ettei poliitikkojen ole viisasta käyttää psykiatrista terminologiaa vaan tämä tulisi jättää mielenterveyden ammattilaisille.[6]