Stauroliitti

Stauroliitti
Kaksoskide stauroliittia
Luokka	silikaattimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava	(Fe,Mg,Zn)2Al9(Si,Al)4O22(OH)2
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri	punaruskea, mustanruskea tai kellanruskea
Kidejärjestelmä	monokliininen
Kaksostus	tunkeutumiskaksosia
Kovuus Mohsin asteikolla	7–7,5
Aiheesta muualla
Stauroliitti Commonsissa
Infobox OK

Stauroliitti on jalosilikaatteihin kuuluva mineraali. Se on kidejärjestelmältään monokliininen, ja sen kovuus on 7–7,5. Stauroliitilla on verrattain monimutkainen kemiallinen kaava: (Fe,Mg,Zn)₂Al₉(Si,Al)₄O₂₂(OH)₂. Raudan, magnesiumin ja sinkin määrä stauroliitissa vaihtelee. Väriltään stauroliitti on punaruskea, mustanruskea tai kellanruskea,^[1] ja se on yleensä samea.

Stauroliitin erikoisominaisuus on se, että siinä esiintyy usein ristin muodostavia kaksoskiteitä. Näytteissä makroskooppisesti näkyvissä olevat stauroliittikiteet ovat muodoltaan prismoja. Ne ovat usein suurempia kuin ympäröivät mineraalit, ja niitä kutsutaan sen tähden porfyroblasteiksi.

Ohutnäytteissä stauroliitti on yleensä kaksoiskiteistä ja näyttää kvartsin kaltaista kahtaistaitteisuutta, jossa kaksoiskide esittää optista jatkuvuutta. Stauroliitti voidaan havaita metamorfisissa kivissä sen emmental-juustoa muistuttavan ulkonäön ansiosta. Sitä esiintyy kiilleliuskeissa ja gneisseissä seuranaan usein kyaniitti, granaatti ja andalusiitti.^[1] Suomessa sitä esiintyy mm. Tohmajärvellä, Puolangalla ja Sodankylässä.^[1]

Stauroliitin nimi on johdettu kreikasta; stauros ’risti’ ja lithos ’kivi’, viittaamaan yleiseen kaksoiskiteytymistapaan. Stauroliitti on alueellinen metamorfinen mineraali. Sitä esiintyy almandiinigranaatin, kiilteen, kyaniitin ja muiden metamorfisten mineraalien läheisyydestä.

Stauroliitti on osoitin- eli indeksimineraali, jota käytetään arvioitaessa, missä lämpötilassa, syvyydessä ja paineessa kivi metamorfoituu. Sillä on vähäistä käyttöä korukivenä.^[1]

1. ↑ ^{a b c d} Geologia.fi: Stauroliitti Viitattu 27.7.2013.