T-O-kartta

T-O-kartta^[1] on keskiaikainen maailmankarttatyyppi, jossa nykyisestä käytännöstä poiketen oli itä ylhäällä. Sitä sanotaan myös Beatuksen kartaksi, koska yhden varhaisimmista tämän tyyppisistä kartoista laati 700-luvulla espanjalainen munkki Beatus Liébanalainen. Hänen karttansa oli hänen 12-osaisen ilmestyskirjaa selittävän teoksensa johdannossa.

Yleisemmin käytetty nimitys T-O (tai O-T) on mahdollisesti lyhenne latinan sanoista orbis terrarum, maan piiri, mutta viittaa samalla tällaisen kartan tyypilliseen ulkoasuun: siihen oli korostetusti merkitty Välimeri sekä suuret joet Don (Tanais) ja Niili, joita tuolloin pidettiin maanosien rajoina ja jotka yhdessä muodostivat kartalle T-kirjaimen muotoisen kuvion, sekä kartan reunoissa ympyrän eli ison O-kirjaimen muotoiseksi kuvattu valtameri (Okeanos).

1. ↑ Marjo J. Nurminen: ”Pyhän maantieteen kartat varhaisten kristillisten kirjojen liitteinä”, Maailma piirtyy kartalle – Tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa, s. 32. John Nurmisen säätiö, 2015. ISBN 978-952-9745-46-3