Teelaki

Teelaki (engl. Tea Act) oli Ison-Britannian hallituksen vuonna 1773 säätämä laki, joka sääteli teen viemisestä Pohjois-Amerikan siirtokuntiin. Se lietsoi Amerikan vallankumoukseen johtanutta kehitystä.

Lukuisille perushyödykkeille tullimaksun asettaneet niin sanotut Townshendin lait oli kumottu vuonna 1770 siirtokunnissa puhjenneiden levottomuuksien seurauksena – lukuun ottamatta teelle asetettua tullimaksua, jonka Englannin parlamentti jätti voimaan valtaoikeuksiensa merkiksi.^[1] Sen jälkeen Amerikan siirtokuntalaiset olivat kuitenkin ostaneet teensä pääasiassa hollantilaisilta salakuljettajilta kiertääkseen maksua. Frederick Northin hallitus sääti uuden teelain auttaakseen taloudellisissa vaikeuksissa ollutta Englannin Itä-Intian kauppakomppaniaa, joka toi runsaasti teetä Intiasta ja oli varastoinut sitä Englantiin 17 miljoonan paunan verran.^[2] Tea Act -laki antoi kauppakomppanialle käytännössä monopolin teenvientiin Englannista siirtokuntiin, erivapauden vientiveron maksamisesta sekä hyvityksen teetullimaksusta ylijäämäteen osalta. Teetä sai tämän jälkeen kuljettaa Englannista Amerikan siirtokuntiin vain kauppakomppanian aluksilla ja perillä vain sen edustajat saivat myydä sitä.^[1]

Laki suosi Itä-Intian kauppakomppaniaa siinä määrin, että se voisi myydä teensä Amerikassa kilpailijoitaan halvemmalla hinnalla teetullin maksamisesta huolimatta. Samalla laki pyrki palauttamaan parlamentille kiistellyn oikeuden asettaa siirtokuntalaisten maksettaviksi suoria veroja.^[2] Tämän vuoksi siirtokuntien radikaalit saivat siitä uuden aiheen agitaatioon, vaikka laki itse asiassa alensi tavallisten amerikkalaisten maksamaa teen hintaa. Erityisesti Samuel Adams kannattajineen tarttui teelain epäoikeudenmukaisuuteen.^[3] Englannista saapuvista teelähetyksistä tuli näin siirtokunnissa mielivaltaisen verotuksen symboli, ja ne joutuivat hyökkäysten kohteeksi. Kuuluisin tapaus olivat marraskuussa 1773 pidetyt niin sanotut Bostonin teekutsut, joissa teelasti kaadettiin satamassa mereen.^[2] Tämän seurauksena parlamentti hyväksyi joukon entistäkin tiukempia säädöksiä, jotka tunnetaan nimellä ”sietämättömät lait”.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Boston Tea Party (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.1.2014.
2. ↑ ^{a b c} Tea Act (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.1.2014.
3. ↑ Knut Mykland (suom. Heikki Eskelinen): Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 49. Otava, Helsinki 1985.