Tekstuura on kirjaintyyli tai kirjainlaji, joka kuuluu goottilaisiin kirjaintyyppeihin. Kirkollisten kirjojen kirjaimeksi omaksuttiin 1400-luvulla suuri, jäykkä ja kapea goottilainen kirjain, lettre de forme, jota alettiin Saksassa kutsua tekstuuraksi, koska sillä ladottu sivu antoi vaikutelman kankaasta tai kudoksesta.[1][2]
Tekstuura syntyi Ranskassa 1200-luvulla, ja se otettiin laajalti käyttöön myös Englannissa ja Saksassa. Tekstuuran pienaakkoset ovat kapeita, ja niissä on pystysuuntaiset päätteet, melko suuri x-korkeus ja pienet pidennykset. Pienaakkosten viivojen päät ovat yleensä timantinmuotoiset. Tekstuuran suuraakkoset ovat leveitä ja kaksoisviivoineen muodoltaan hyvin mutkikkaita.[3]