Topiramaatti
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
[(1R,2S,6S,9R)-4,4,11,11-tetrametyyli-3,5,7,10,12-pentaoksatrisyklo[7.3.0.0²,⁶]dodekaani-6-yl]metyylisulfamaatti | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N03 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C12H21NO8S |
Moolimassa | 339,36 g/mol |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | 80 % |
Proteiinisitoutuminen | 13–17 % |
Metabolia | hepaattinen |
Puoliintumisaika | 19–25 tuntia |
Ekskreetio | renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
D(US) |
Reseptiluokitus | |
Antotapa | suun kautta |
Topiramaatti (kauppanimellä Topimax[1]) on kouristuksia ehkäisevä lääkeaine, jonka McNeil Consumer Healthcare:n tutkijat Bruce E. Maryanoff ja Joseph F. Gardocki kehittivät vuonna 1979. Topiramaattia käytetään epilepsian paikallisalkuisten ja yleistyvien tajuttomuuskouristuskohtausten hoitoon[1][2], migreenien ehkäisyyn[1] ja alkoholivieroitukseen[3]. Lisäksi se voi vähentää epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan henkilön aggressiivisuutta[4] ja sitä käytetään jonkin verran myös kaksisuuntainen mielialahäiriön mania-jaksojen hoitoon[5]. Mylan Pharmaceuticals toi lääkkeen myyntiin Yhdysvalloissa vuonna 1996. Topiramaatin käyttö migreenin ehkäisijänä raskaana ollessa tai imettävänä ei ole suositeltavaa[6]. Suomessa lääkettä myy muun muassa Janssen-Cilag[1][6]. Suomessa topiramaatilla on myyntilupa valmistenimillä Topimax, Topiramat Orion ja Topiramat Sandoz[7] sekä yhdistelmävalmisteena fentermiinin kanssa valmistenimellä Qsiva.[8]
<ref>
-elementti; viitettä :3
ei löytynyt