Triftongi

Triftongi eli kolmoisääntiö on vokaaliäänne, joka muodostuu kolmesta laadullisesti erilaisesta mutta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä.^[1] Se vertautuu siis diftongiin, joka muodostuu kahdesta samaan tavuun kuuluvasta vokaalielementistä. Vokaalia, jonka laatu ei äänteen keston aikana muutu, kutsutaan monoftongiksi.

Triftongi ääntyy esimerkiksi espanjan sanassa buey [bu̯ei̯] ’härkä’.^[2] Hyvin runsaasti triftongeja on kiinassa (esim. sanassa piāo ’leijua’). Suomen kielessä triftongeja sen sijaan ei tavata, jollei sellaiseksi tulkita onomatopoeettiseen sanaan miau^lähde? sisältyvää vokaalisarjaa taikka tau-sanan monikkomuodoissa (tauitten, tauita, tauihin jne.) esiintyvää vokaalisarjaa. Suomalaisissa sanoissa tosin esiintyy kolmen ja jopa neljän vokaalin jonoja (esim. aie [ɑi̯.e], tauoissa [tɑu̯.oi̯s.sɑ]) – ja yhdyssanoissa joskus pitempiäkin – mutta enintään kaksi vokaalia voi kuulua samaan tavuun.^[3]

Joskus voi olla vaikea hahmottaa, onko jokin vokaalisarja triftongi vai eri tavuihin kuuluvista diftongista ja monoftongista muodostuva vokaaliyhtymä. Esimerkiksi huolitellulla oxfordinenglannilla lausuttu sana fire [fɑɪ̯ə̯] ’tuli’ mielletään useimmiten yksitavuiseksi, ja koska siinä ääntyy kolme vokaalielementtiä, kyseessä on siis triftongi. Toisaalta sanassa higher [hɑɪ̯.ə] ’korkeampi’ on tavunraja (hiatus) diftongin [ɑɪ̯] ja monoftongin [ə] välissä. Joidenkin foneetikkojen mielestä englannissa ei lainkaan esiinny triftongeja, vaan myös sana fire ääntyy oikeasti kaksitavuisena [fɑɪ̯.ə], vaikka on mahdollista, että joskus keskimmäinen vokaalielementti surkastuu [fɑ.ə] ja jäljelle jääneet monoftongit sulautuvat diftongiksi [fɑə̯].^[4]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Tieteen termipankki → triftongi ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Seco 2000: 101 ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä VISK: § 22 ei löytynyt
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Wells 2009 ei löytynyt