Vagantit eli goliardit olivat keskiajalla kierteleviä ylioppilaita, jotka kirjoittivat latinaksi runoja, vaganttirunoutta, joissa ylistettiin maallisia iloja ja luontoa ja tehtiin pilkkaa sekä maallisten että kirkollisten korkea-arvoisten henkilöiden tekopyhyydestä.[1]
Vaganteista tunnetaan ainoastaan Archipoeta (”Arkkirunoilija”), jonka oikeaa nimeä ei tiedetä (hän eli Saksassa noin 1100-luvulla[2]). Hän kirjoitti vaganttien uskontunnustuksen ”Confession”, juomalaulun ”Mihi est propositum in taberna mori”, ja hänen runojaan on myös vaganttirunouden kokoelmassa Carmina Burana.[1]