Valonkesto on väriaineen tai pigmentin ominaisuus, joka määrittelee, kuinka hyvin se säilyttää värinsä valolle altistettuna.[1][2][3] Väriaineita ja pigmenttejä käytetään esimerkiksi kankaiden ja muovien värjäämiseen sekä painovärien ja maalien valmistukseen.
Värin haalistuminen perustuu sähkömagneettisen säteilyn vaikutukseen värin aiheuttavien molekyylien kemiallisessa rakenteessa. Molekyylin värillisyyden aiheuttavaa osaa kutsutaan kromoforiksi.[4][5]
Molekyyliin vaikuttava valo voi muuttaa tai purkaa sen kemiallisia sidoksia, mikä johtaa värin haalistumiseen tai muutokseen. Auringon sähkömagneettinen säteily sisältää aallonpituuksia gamma-aalloista radioaaltoihin. Eritoten ultraviolettisäteiden sisältämä suuri energiamäärä kiihdyttää värin haalistumista.[6][7]
Ilmakehän läpäisevän UVA-säteilyn fotonienergia on korkeampi kuin orgaanisille pigmenteille tyypillisen hiili-hiili-sidoksen purkamiseen vaadittava energia, mikä aiheuttaa sidoksen purkautumisen ja värin haalistumisen. Epäorgaanisilla pigmenteillä on yleisesti ottaen parempi valonkesto kuin orgaanisilla.[7][8] Valonkestoltaan paras pigmentti on musta.[9]
Valonkeston mittaaminen suoritetaan altistamalla näyte valolle määrätyksi ajaksi ja vertaamalla sitä valolle altistamattomaan näytteeseen.[1][2][10]
<ref>
-elementti; viitettä mcevoy
ei löytynyt