Venhokkaat

Venhokkaat
Helovenhokas eli heloyökkönen (Bena bicolorana)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso:	Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka:	Hyönteiset Insecta
Lahko:	Perhoset Lepidoptera
Alalahko:	Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko:	Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo:	Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo:	Venhokkaat Nolidae Hampson, 1894
Alaheimot[1]
Afridinae Bleninae Collomeninae Eligminae Kääriäisyökköset Eariadinae Risobinae Suomuvenhokkaat Nolinae Venhoyökköset Chloephorinae Westermaniinae
Katso myös
Venhokkaat Wikispeciesissä   Venhokkaat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Venhokkaat (Nolidae) on yöllä tai hämärissä lentävien pienten tai keskikokoisten perhosten heimo. Maailmassa on noin 1500 lajia, joita Suomessa on tavattu kaksitoista. Suomessa tavattavat lajit kuuluvat kolmeen alaheimoon. Heimon suomenkielinen nimi viittaa toukan rakentamaan, venemäiseen kotelokehtoon.

Venhokkaat ovat ulkoisesti hyvin vaihteleva perhosryhmä, jonka lajisto on suuri erityisesti Afrikan ja Aasian trooppisilla alueilla. Tropiikin ulkopuolella lajisto keskittyy lehtimetsiin, joskin joukossa on muutama taigalaji. Perhosten siipiväli vaihtelee 16–70 mm. Siivet ovat muodoltaan usein pyöreähköt ja niiden pohjaväri on usein vihreä, keltainen, sininen tai punainen, mutta heimoon kuuluu myös harmaan- ja ruskeankirjavia lajeja. Monilla lajeilla siivet ovat voimakkaasti kuviollisia. Siivet ovat lepoasennossa kattolaskuisesti vartalon sivuilla tai alaheimossa Nolinae leveästi vartalon sivuilla. Värityksen ja eläimen muodon perusteella venhokkaita voi helposti erehtyä pitämään yökkösinä, kääriäisinä tai koisina. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset ja suunnilleen samankokoiset.^[1]

Heimon keskeisenä yhdistävinä tuntomerkkeinä on ylösalaisin olevaa venettä muistuttava kotelokoppa, jollainen on kaikilla lajeilla, joilla kopan ulkoasu ylipäänsä tunnetaan. Muina heimoa yhdistävinä tuntomerkkeinä ovat etusiiven pitkä, tankomainen retinaculum sekä takaruumiin tyviosassa selkäpuolella leveä kaari hengitysaukon takana^[2]. Keskiruumiin takaosassa on kuuloelin, jolla on vastine takaruumiin etuosassa. Kuuloelin on kuitenkin rakenteeltaan yksinkertaisempi kuin varsinaisilla yökkösillä. Alaheimoissa Nolinae, Bleninae ja Collomeninae etusiiven ns. yökköstäplien kohdalla on kohollaolevien siipisuomujen muodostamia tupsuja. Pään chaetosemat ja pistesilmät puuttuvat, mutta imukärsä on hyvin kehittynyt.^[1]

Aikuisen perhosen takaruumiissa on pieni äänen tuottamiseen sopiva elin. Myös kotelo kykenee tuottamaan ääntä raapimalla peräpäänsä kampamaisilla levyillä kotelokopan sisäpintaa. Toukat ovat yleensä karvattomia tai lyhytkarvaisia ja piileskelevät usein lehtien alapinnoilla.^[1]

Heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 1500 lajia. Palearktisella alueella lajeja on noin 150 ja Euroopassa 35.^[1]

1. ↑ ^{a b c d e} Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 292–293.
2. ↑ Mikkola Kauri, Murtosaari Jussi ja Nissinen Kari: Perhosten lumo: suomalainen perhostieto. Tammi 2005 ISBN 951-31-3317-6 s. 244