Viivakaava on yksinkertaisin tapa mallintaa orgaanisten yhdisteiden rakenteita. Siinä atomien välisiä sidoksia kuvataan viivoilla. Viivakaavassa hiiliatomit jätetään merkitsemättä – niiden oletetaan olevan sidosviivojen kulmissa, haarautumiskohdissa ja päätepisteissä. Hiili voidaan kuitenkin toisinaan piirtää selkeyden tai painotuksen vuoksi. Vetyatomit, jotka ovat sitoutuneet hiiliatomeihin, jätetään sidoksineen piirtämättä. Koska hiilen valenssi on neljä, voidaan vedyt helposti kuitenkin mieltää yhdisteeseen: jos hiiliatomia esittävästä kohdasta kaaviossa lähtee eri suuntiin yhteensä vähemmän kuin neljä viivaa, siihen oletetaan liittyvän niin monta vetyatomia kuin tarvitaan, jotta hiiliatomilla olisi kaikkiaan neljä sidosta. Muiden alkuaineiden kuin hiilen ja vedyn atomit merkitään kemiallisilla merkeillään, samoin sellaiset vetyatomit, jotka ovat sitoutuneet muuhun kuin hiiliatomiin.[1]
Viivakaavalla voidaan kuvata osittain molekyylien avaruusrakennetta, tason alapuolelle osoittava sidos kuvataan poikkiviivoituksella ja tason yläpuolelle osoittava sidos paksunnetaan.