Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors.
Please consider supporting us by disabling your ad blocker.

Responsive image


Adrian Frutiger

Adrian Frutigerin suunnittelemia kirjaintyyppejä.

Adrian Frutiger (24. toukokuuta 1928 Unterseen, Bernin kantoni10. syyskuuta 2015 Bremgarten, Aargau) oli sveitsiläinen kirjainmuotoilija. Hän opiskeli taideteollisuusoppilaitoksessa Zürichissä, mutta asui ja työskenteli pitkään Pariisissa. Frutiger toimi kirjainsuunnittelijana Deberny & Peignot -kirjasinvalimossa, jossa hän suunnitteli muun muassa tunnetun Univers-kirjaintyypin. Hänen uransa aikana kirjainsuunnittelussa ja painotekniikassa tapahtui monia teknisiä mullistuksia. Frutiger oli sekä teknisesti että taiteellisesti lahjakas, ja hän olikin yksi aikansa monipuolisimmista kirjainmuotoilijoista. Deberny & Peignotilla hän tutustui Lumitypeen, yhteen ensimmäisistä valolatomakoneista. Frutigerista tuli valoladonnassa käytettävien kirjainlajien suunnittelun uranuurtaja, ja hänen myötävaikutuksellaan kirjasinvalimon vanhat metallikirjasintyypit muunnettiin valoladontaan sopiviksi. Frutiger suunnitteli myös aivan uusia kirjaintyyppejä valolatomakoneille. Frutigerin Univers julkaistiin sekä valoladontaversiona että metallikirjakkeina, ja kirjaintyypistä tuli nopeasti erittäin suosittu. Univers otettiin käyttöön muun muassa Pariisin Orlyn lentokentän opasteissa sekä Münchenin olympialaisten viestintämateriaaleissa. Vuonna 1968 Frutiger kehitti OCR-B-standardin, joka on käytössä optisissa lukijoissa. Frutiger työskenteli Deberny & Peignotin lisäksi suunnittelijana myös Linotypelle. Frutigerille kirjainten luettavuus oli suunnittelussa aina etusijalla.[1][2][3]

Vuonna 1992 Frutiger muutti vaimonsa Simonen kanssa takaisin synnyinmaahansa Sveitsiin, Bremgarteniin. Hän kuoli siellä vuonna 2015.[3]

  1. Bohman ja Hallberg 1988, s. 46
  2. Font Designer – Adrian Frutiger Linotype.com. Monotype GmbH. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)
  3. a b Adrian Frutiger Remembered Linotype.com. Monotype GmbH. Arkistoitu 29.4.2019. Viitattu 2.6.2019. (englanniksi)

Previous Page Next Page