Albania |
|
---|---|
300-luku eaa.–700-luku jaa. |
|
Valtiomuoto | kuningaskunta |
Pääkaupunki |
Kabala Tšol Partav |
Uskonnot | kristinusko |
Kielet | dagestanilaiset kielet, armenia, georgia |
Albania (kreik. Ἀλβανία, arm. Աղվանք, Aghvank[1], georg. რანი, Rani[2]) oli Taka-Kaukasian itäosassa[3] ajanlaskun alusta 700-luvulle asti sijainnut valtio. Nimestään huolimatta sillä ei ole mitään yhteistä Euroopassa sijaitsevan Albanian kanssa.[4]
Kaukasian Albanian alue käsitti Kurajoen alajuoksun ja Araksjoen laakson nykyisessä Azerbaidžanissa sekä Dagestanin eteläosan. Idässä se ulottui Kaspianmereen.[3] Pääkaupunkeina toimivat nykyisessä Qəbələn piirissä sijainnut Kabala (Kapalak, Kabalaka), Tšol (Tšor) nykyisen Derbentin lähellä sekä 400–500-lukujen vaihteessa rakennettu Partav (nykyinen Bərdə). 300–400-luvuilla syntyi kristillinen Albanian kirkko.[2] Albanian historiasta ja kulttuurista kertovat antiikin maantieteilijöiden ja historioitsijoiden teokset, armenialaiset kronikat, Movses Kagankatvatsin laatima ”Agvanien historia” sekä Azerbaidžanin alueelta tehdyt arkeologiset löydöt.[5]