Albert Reynolds | |
---|---|
![]() |
|
Posti- ja lennätinministeri | |
12. joulukuuta 1979 – 30. kesäkuuta 1981
|
|
Edeltäjä | Pádraig Faulkner |
Seuraaja | Patrick Cooney |
Liikenneministeri | |
25. tammikuuta 1980 – 30. kesäkuuta 1981
|
|
Edeltäjä | Georg Colley |
Seuraaja | Patrick Cooney |
Teollisuus- ja energiaministeri | |
9. maaliskuuta 1982 – 14. joulukuuta 1982
|
|
Edeltäjä | Michael O’Leary |
Seuraaja | John Bruton |
Teollisuus- ja kauppaministeri | |
10. maaliskuuta 1987 – 24. marraskuuta 1988
|
|
Edeltäjä | Michael Noonan |
Seuraaja | Ray Burke |
Valtiovarainministeri | |
24. marraskuuta 1988 – 8. marraskuuta 1991
|
|
Edeltäjä | Ray MacSharry |
Seuraaja | Bertie Ahern |
Pääministeri | |
11. helmikuuta 1992 – 15. joulukuuta 1994
|
|
Edeltäjä | Charles Haughey |
Seuraaja | John Bruton |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. marraskuuta 1932 Roosky, Irlannin vapaavaltio |
Kuollut | 21. elokuuta 2014 (81 vuotta) Dublin, Irlanti |
Puoliso | Kathleen Coen |
Tiedot | |
Puolue | Fianna Fáil |
Albert Reynolds (3. marraskuuta 1932 Roosky, Irlannin vapaavaltio – 21. elokuuta 2014 Dublin, Irlanti) oli irlantilainen poliitikko, joka toimi useassa eri ministerin tehtävässä. Hän oli Irlannin pääministeri taoiseach 1992–1994 ja edustamansa Fianna Fáil -puolueen puheenjohtaja. Parlamentin alahuoneessa, Dáil Éireannissa Reynolds istui 1977–2002.
Reynolds toimi ennen poliittista uraansa liikemiehenä. Politiikkaan hän siirtyi 1977, jolloin hänet valittiin parlamentin alahuoneeseen. Hän kannatti Charles Haugheya, joka nimitti Reynoldsin posti- ja lennätinministeriksi 1979. Tämän jälkeen hän toimi useissa eri ministerin tehtävissä, kunnes hänet valittiin vuonna 1992 Fianna Fáilin johtoon ja Irlannin pääministeriksi. Pääministerinä Reynolds onnistui edistämään Pohjois-Irlannin rauhanneuvotteluita ja oli allekirjoittamassa Downing Streetin julistusta. Reynolds joutui kuitenkin jättämään pääministerin tehtävät työväenpuolueen lähdettyä hallituksesta, kun Reynolds oli tukenut pedofiliasta syytettyä pappia suojelleen Harry Whelehanin valintaa ylioikeuden puheenjohtajaksi.